Siipyy
Domarkobban
Siipyyn niemi
Storsjöträsket

Pohjoislahti

Lue lisää Pohjoislahden lintutornista ja linnustosta

Keskellä Kristiinankaupunkia sijaitsevaan Pohjoislahteen laskee Tiukanjoki. Pohjoislahti on rehevää ruovikkoa ja kaislikkoa kasvava merenlahti. Keväällä lahdessa on vettä vain joitakin kymmeniä senttejä ja kahlaajille on tarjolla lietteitä.

Lahti on varsin edustava kosteikko ja sen pesimälinnustoon kuuluvat mm. nokikana, sorsia, sotkia ja yölaulajia. Rantametsissä pesivät mm. pikkutikka, kultarinta ja satakieli. Parhaimmillaan lahti on kuitenkin keväisenä muuttolintujen levähdysalueena.

Kahlaajien keväisenä levähdyspaikkana lahti on Suupohjan parhaita. Lahti aukeaa aikaisin, joten ensimmäiset punajalkaviklot löytyvät usein sieltä. Myöhemmin lahdella tavataan satamäärin kahlaajia. Runsaimpia lajeja lietteillä ovat liro ja suokukko. Vähälukuisempia vierailijoita ovat jänkäsirriäinen ja vesipääsky.

Lahdella tavataan keväällä myös satoja sorsia, kymmeniä joutsenia, hanhia, uiveloita, koskeloita, lokkeja ja useita ruskosuohaukkoja. Lahti on muutenkin petolintujen muuttoreitin varrella, joten niistä kertyy hyviä havaintoja.

Pohjoislahdella tavattuja harvinaisuuksia ovat esimerkiksi jalohaikara ja lampiviklo. Petolinnuista on tavattu haarahaukka, punajalkahaukka ja pikkukiljukotka.

Ajo-ohje: Pohjoislahti sijaitsee keskellä Kristiinankaupunkia. Lahti on Pitkänsillan pohjoispuolella. Länsirannan kadunvarresta löytyy nurmikolta hyviä tarkkailupaikkoja. Myös lintutorni sijaitsee lahden länsirannalla.

Pohjoislahti ja Tiilitehtaanmäki esittelyssä kuvien kera

Lålbyn pellot

Lålbyn pellot ovat kuuluja etenkin keväisin niillä levähtävistä hanhista. Huhtikuun aikana pelloilla lepäilee jatkuvasti hanhia, parhaimmillaan määrä voi kasvaa pariin tuhanteen lintuun. Suurimmillaan hanhien määrä on yleensä huhtikuun puolivälin paikkeilla.

Suurin osa linnuista on metsähanhia, mutta myös meri- ja kanadanhanhia tavataan suurehkoja määriä. Harvinaisempia, mutta jokakeväisiä levähtäjiä ovat lyhytnokkahanhet, joita on tavattu enimmillään yli kymmenen. Yleensä hanhiparvista löytyy myös tundrahanhia ja joskus myös kiljuhanhia. Myös lumihanhi on tavattu Lålbyn pelloilla.

Pelloilla on monesti myös joutsenia kymmenittäin ja harvinainen pikkujoutsenkin on löydetty keväisistä joutsenparvista. Muista isoista linnuista kurkiparvet saattavat kasvaa joskus isoiksi, muutaman sadan linnun parviksi.

Parhaaseen muuttoaikaan myös isot pikkulintu- ja sepelkyyhkyparvet ovat tavallisia. Myös kiuruja on usein paljon. Keväällä pelloilla näkee melkein aina piekanoita, teerensoidinta ja uuttukyyhkyjä. Peltojen pesimälajisto on köyhä. Pesimälajistoon kuuluvat muutamat sirkut ja töyhtöhyyppä, mutta myös tuulihaukka pesii alueella.

Petolinnuista pelloilla on tavattu aro- ja muutama niittysuohaukka. Piekanoiden ja muuttohaukkojen muuttoreitti kulkee usein peltojen yli.

Ajo-ohje: Pellot löytyvät helposti valtatie 8:n läheltä. Joskus hanhet ruokailevat aivan valtatien laidalla. Etelään ajettaessa Lapväärtin kylän kohdalla käännytään toiseksi viimeiselle meren suuntaan menevälle tielle ennen jokea (Vallängintie, myös viitta Granöön). Vajaan kilometrin jälkeen tien haaraantuu, jolloin oikealle menevä peltotie johdattaa yleensä parhaille hanhipaikoille.

Lapväärtinjoen suisto

Lapväärtinjoen suisto – Norr i fjärden – muodostaa monipuolisen kokonaisuuden. Alueella on laaja ruovikko ja tiheät pajupensaikkovyöhykkeet sekä rantalepikot. Alueella 1990-luvun alkupuolella tehdyt uudet ojat kuivattivat aluetta huomattavasti, joten vaikutukset näkyvät myös linnustossa.

Joki saavuttaa meren kapeassa lahdessa, joka matalana tarjoaa hyvät ruokailumahdollisuudet monille vesilinnuille. Monipuolinen ympäristövalikoima tarkoittaa myös monipuolista linnustoa. Vesilinnut ja yölaulajat ovat ehkä alueen edustavinta lajistoa.

Alueella tavataan kaikki Suomessa pesivät yölaulajat (Arc + Loc) sekä luhtakana ja luhtahuitti. Rantametsien pesimälajien (pajulintu, peippo, lehto- ym. kerttuja) lisäksi alueella tavattavia lajeja ovat pyrstötiainen (pesii mahdollisesti vuosittain) ja harvinaisena vierailijana kuhankeittäjä. Pikkutikka lienee säännöllinen pesijä. Alueen muita pesimälajeja ovat ruskosuohaukka, perussorsat, kyhmyjoutsen ja silkkiuikku.

Suistossa ei tavata kovin suuria lintumassoja muuttoaikaan, vaan sorsien määrä pysyy aika vähäisenä. Suiston edustan lahdessa ruokailevat esimerkiksi merikotkat, joutsenet ja uikut.

Alueella tavattuja harvinaisuuksia ovat kultasirkku (1990-luvun alussa useana vuotena), mainittu kuhankeittäjä, pikkusieppo, kuningaskalastaja ja harmaapäätikka.

Ajo-ohjeet: Suistoon pääsee kääntymällä valtatie 8:lta länteen ensimmäiselle joen pohjoispuolella kulkevalle tielle. Jokivartta ajetaan muutama kilometri, kunnes saavutaan kosteikon laidassa olevalle patotielle. Näkyvyys paikalla on huono, mutta lähempi tutustuminen alueeseen vaatii erähenkisyyttä tai venettä. Yölaulajien kuunteluun paikka kelpaa kuitenkin hyvin. Yölaulajia kannattaa kuunnella myös koko jokivarsi valtatieltä asti. Jokisuistoon pääsee kävelemään myös eteläpuolelta Lillsundetin kautta.

Blomträsket

Lue lisää Blomträsketin lintutornista ja linnustosta

Blomträsket on sopiva taukopaikka lintumiehelle valtatie 8:n varrella. Järven pohjoisosa on kelpuutettu lintuvesien suojeluohjelmaan. Etenkin pohjois-osa on rehevä ja umpeen kasvava. Siellä järvikaisla ja järvikorte kattaa laajoja alueita.

Blomträsketin pohjoispään rannalla on levähdyspaikka, josta lintuja voi tarkkailla melkein autosta. Lisäksi Tielaitos on rakentanut paikalle lintutornin.

Vesilinnut ovat hallitseva lajiryhmä, mutta myös kahlaajia tavataan runsaasti. Blomträsketillä pesivät esimerkiksi silkkiuikku, haapana, tavi, sinisorsa, telkkä, kurki, nokikana, taivaanvuohi, liro, rantasipi, pikkulokki, kalatiira, ruokokerttunen ja pajusirkku. Myös joutsen on aloittelemassa pesintää järvellä.

Järvellä voi tavata myös koko joukon muita lajeja. Mustatiira on melko säännöllinen vierailija. Petolinnuista järvellä saalistavat esimerkiksi merikotka, kalasääski ja nuolihaukka. Syksyisin järvelle on alkanut kerääntyä hanhia ja joutsenia lepäilemään. Ajo-ohje: Järvi sijaitsee valtatie 8:n varrella kuusi kilometriä Lapväärtin risteyksestä etelään. Blomträsketin pohjoispäässä on levähdyspaikka, mutta järvi näkyy valtatielle muissakin kohdissa.

Syndersjön

Syndersjön on kasvanut voimakkaasti umpeen ja ruovikot ovat laajat. Siten myös lajisto on melko monipuolinen. Blomträsketillä pesivien lajien lisäksi Syndersjönillä pesivät esimerkiksi härkälintu, mustakurkku-uikku, joutsen, tukkasotka, ruskosuohaukka, naurulokki ja rytikerttunen.

Yöllä äänessä olevista linnuista järvellä on tavattu useasti luhtahuitti. Syndersjönillä tavattuja harvinaisuuksia ovat esimerkiksi mustatiira ja kiljukotka. Rantametsässä asustelee liito-oravia.

Ajo-ohje: Syndersjön sijaitsee heti Blomträsketin eteläpuolella. Järvelle näkee esimerkiksi pohjoispäästä ja luoteisrannan pellolta, mutta näkyvyys ei ole erityisen hyvä. Auton voi kuitenkin jättää järven pohjoispuolella kulkevan tien varteen. Itärannalta voisi löytyä parempiakin paikkoja, mutta niiden löytäminen kaipaa vielä retkeilyä. Valtatien varressa on levähdyspaikka järven eteläpään tasolla, josta voi lähteä kävelemään. Rannalle pääsee valtatieltä lähinnä traktoriuria pitkin.

Härkmeren pellot

Härkmerifjärdenin eteläpuolella oleva peltoaukea on ainakin keväällä Lålbyn peltojen jälkeen hanhien tärkein levähdyspaikka Kristiinankaupungissa. Parhaaseen aikaan sadat hanhet valloittavat Skaftungiin vievän tien (660) ja järven väliset pellot. Peltoalue nousee sopivasti laidoille, joten paikalla on mitä erinomaisimmat olosuhteet kaukoputken käyttöön.

Keväällä alueen yleisimmät hanhet ovat metsä- ja merihanhi, syksyllä pelloilla tavataan lähinnä kanadanhanhia. Kevään hanhiparvissa on tavattu säännöllisesti myös lyhytnokka- ja tundrahanhia. Harvinaisempia hanhilajeja ovat olleet kiljuhanhi ja rhota-rodun sepelhanhi.

Muista muuttolinnuista alueella tavataan esimerkiksi isoja parvia sepelkyyhkyjä ja kurkia. Sepelrastaiden näkemiseen Härkmeren pellot etenkin asutuksen läheisyydessä ovat Suupohjan parhaita paikkoja keväisin. Myös suohaukkojen suhteen pellot ovat otollisia; havaintoja on esimerkiksi useista niittysuohaukoista.

Peltojen pesimälinnusto muodostuu tavallisesta suupohjalaisesta peltolinnustosta: tuulihaukka, sarvipöllö, töyhtöhyyppä ja isokuovi. Määrät ovat kuitenkin melko pieniä, linnut kun eivät viihdy perunapelloilla.

Härkmerifjärden

Härkmerifjärden on ainakin Kristiinakaupungin ja luultavasti koko Suupohjan paras kosteikko. Härkmerifjärden on vanha merenlahti, jonka etelä- ja itäosat kasvavat kaislikkoa ja ruovikkoa. Lahdella on lisäksi useita saaria. Lahti on yhteydessä mereen ainoastaan puron kautta, mistä voi kuitenkin ajoittain tulla suolavettä sisään. Oikeastaan Härkmerifjärden on siis järvi, eikä merenlahti.

Alueella on monipuolinen kosteikkolinnusto, ja vakituisiin pesimälajeihin kuuluvat mm. härkälintu (vuonna 1995 peräti 20 paria, mikä on Suomen tiheimpiä populaatioita), silkkiuikku (25 paria), nokikana, kurki, ruoko-, luhta-, ryti- ja viitakerttunen, luhtahuitti, luhtakana, ruskosuohaukka ja useita sorsalajeja. Kaulushaikara on useana vuotena oleskellut lahdella, mutta ei lienee vielä pesinyt.

Lahden pohjoisosat ovat karumpia, siellä pesi esimerkiksi vuonna 1995 kuikkapari. Kalasääski ja merikotka käyvät kalastamassa lahdella. Rantametsissä pesivät mm. pikkutikka, nuolihaukka ja sarvipöllö.

Alue on tärkeä levähdyspaikka muuttoaikoina, jolloin siellä voi olla mm. satoja sorsia, kymmenittäin koskeloita ja pikkulokkeja sekä runsaasti naurulokkeja ja vikloja. Keväisin ja kesäisin lahdella on usein myös harmaasorsia. Myös sulkasatoa läpi käyvät vesilinnut viihtyvät alueella.

Piekanoiden keväinen muuttoreitti kulkee usein lahden yli, joten massat voivat olla suuria. Myös muuttohaukkoja tavataan lahdella samoin kuin sen eteläpuolella olevilla pelloilla aika säännöllisesti. Merikotkia lahdella on nähty keväällä parhaimmillaan 14 yksilöä.

Härkmerifjärdenillä tavattuja harvinaisuuksia ovat esimerkiksi mustatiira ja keltavästäräkkinaaraan kanssa pesinyt sitruunavästäräkki sekä viiriäinen. Amerikantavi löytyi myös juuri tältä lahdelta. Harvinaisemmista petolinnuista on havaintoja kiljukotkasta, punajalkahaukasta ja haarahaukasta.

Ajo-ohje: Parhaimpia havainnointipaikkoja Härkmerifjärdenillä on Härholmen, joka sijaitsee lahden eteläpuolella. Paikalle pääsee kääntymällä muutama sata metriä ennen järven rantaa oikealle peltotielle. Muutaman sadan metrin jälkeen kääntyy järven rantaan vievä peltotie vasemmalle. Toinen hyvä paikka on lahden lounaisrannalla sijaitsevan venesataman ympäristö ja etenkin sen pohjoispuoli.