Yhdistyksen toimialue on Suupohja

Jurva liitettiin Kurikan kaupunkiin vuoden 2009 alussa.

Suupohjan luonto tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet vaihtelevan linnuston esiintymiselle. Rannikolla lintutiheydet ovat suurimmillaan ja lajisto monipuolisin. Suupohjan rannikolla onkin mahdollista tavata useimmat Suomessa tavattavat lajit. Saaristovyöhykkeen puuttumisen tai kapeuden ansiosta uloimpia rantoja liikkuvat linnut on mahdollista havaita monin paikoin mantereeltakin. Muuttavien ja vaeltavien lintujen lisäksi rannikon pesimälinnusto on monipuolinen ja rikas.

Suupohja on vähävetistä seutua. Alueen vesistöt ovat lähinnä jokia ja pieniä järviä, joista monet ovat jossain vaiheessa laskettu kortteen niittoa varten.

Suupohjan maisemalle ovat ominaisia laajat peltoaukeat, joilla kuovit ja tuulihaukat viihtyvät. Rannikon pellot ovat tehokkaassa viljelyssä (viljaa ja perunaa), joten luonnolle jää vähemmän tilaa. Sisämaassa viljelyn tehokkuus vähenee ja peltojen linnusto monipuolistuu.

Suupohjan suot ovat useimmiten kermikeitaita. Etenkin allikkoisilla soilla linnusto on usein mielenkiintoinen. Suupohjassa on laajojen ojitusten jälkeenkin useita suurimmaksi osaksi luonnontilaisina säilyneitä soita, joista arvokkaimmat on suojeltu. Edustavimpia soita ovat Kauhajoen Kauhaneva, joka on kansallispuisto sekä Jurvan ja Laihian rajamailla leviävä laaja Leva- ja Kuuttonevan alue. Lisäksi Teuvalla, Isojoella ja Närpiössä on useita hieman pienempiä suojeltuja tai suojeltavia soita.

Suupohjan metsät ovat pitkään olleet tehokkaassa talouskäytössä. Metsiä on käytetty jo 1700-luvulta lähtien tervanpolttoon, jonka jäljet ovat nähtävissä osin vieläkin metsien rakenteessa. Vanhojen metsien määrä on suhteellisen pieni, mutta suojeltuja metsiä löytyy esimerkiksi Lauhavuoren kansallispuistosta Iso- ja Kauhajoelta sekä jo mainitusta Leva- ja Kuuttonevan suojellulta alueelta, jossa on soiden lisäksi merkittävä määrä metsäsaarekkeita.

Tarkempia karttoja Suupohjasta löytyy esimerkiksi Kansalaisen karttapaikasta.

| Etusivu | Hakemisto |