Pohjanmaan ja Suupohjan rannikon lounaisin mannerranta on Siipyyn niemellä.
Pohjanmaan Itä- ja Keski-Suomen vesistöistä erottava Suomenselän vedenjakaja
päätyy Siipyyn niemenä mereen. Siipyyssä avomeri alkaa melkein heti mannerrannalta. Saaristo puuttuu lähes
kokonaan. Siipyystä saa matkata länteen 200 kilometriä ennenkuin Ruotsin
rannikko tulee vastaa. Laaja ulappa jäätyy hitaasti. Viime vuosina ei läheskään
joka vuosi.
Pohjalaisessa saaristomaisemassa lomittuvat ihmisen ja luonnon jäljet.
Merellä luonto on kuitenkin aina vahvempi, johon ihmisen on täytynyt
sovittaa toimensa.
Maisema muuttuu länsirannikolla nopeasti. Jääkauden
painama maa nousee ja matalilla rannoilla, kuten Fladan lahdella, muutos paljastaa
paljon maata meren syleilystä. Kauemmas merelle syntyy uusi luotoja.
Samalla aiemmin paljastuneet luodot muuttuvat saariksi, kun aallot eivät pyyhi
luotojen yli ja kasvillisuus saa jalansijaa.
Ensimmäisinä kasveina luodoille ilmestyvät erilaiset siemenkasvit,
kuten heinät. Puista ensimmäisiä ovat matalat katajat, joiden
suojissa monet linnut pesivät. Ensimmäiset männytkin jäävät
kovissa olosuhteissa mataliksi.
Merenkulun merkit näkyvät maisemassa monin tavoin. Matalan meren
merenkululle aiheuttamia ongelmia on helpotettu vuodesta 1892 lähtien
Yttergrundin majakalla (kuva). Majakalla on korkeutta yli 40 metriä.
Kristiinankaupungin edustalle on nostettu uusi majakka 1991
vilkastuneen laivaliikenteen opastajaksi.
Alkuun