Lintuvuoden kohokohdat 2001
| Heinäkuu | Elokuu | Syyskuu | Lokakuu | Marraskuu | Joulukuu |
| Havainnot tarkemmin
|
Suupohjaan saapuneet lajit - kevät 2001
| Lintuvuoteen mahtuu paljon mielenkiintoisia havaintoja. Suuresta havaintojen määrästä voi kuitenkin olla vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa: mitkä olivat tärkeimmät ilmiöt ja mielenkiintoisimmat havainnot.Tälle sivulle on kerätty lintuvuoden kohokohdat kuukausittain. Tarkemmin eriteltyinä havainnot löytyvät havaintosivulta. Suupohjan havainnot ovat valtaosin rannikolta, jossa retkeily on ollut jatkuvaa ja tehokkainta. Ilahduttavaa on kuitenkin sisämaaretkeilyn ja havaintojen ilmoittamisen selvä nousu. Esimerkiksi valtaosa ruisrääkkähavainnoista on kertynyt sisämaan kunnista.
Uusia ennätyksiä tekivät lehtokurppa, härkälintu, uivelo, kiuru ja luotokirvinen (28.1.), etelänkiisla (kaksi yksilöä 20.1.), kangaskiuru, merisirri (yhteensä kolme yksilöä), metsähanhi (6.1.) ja taivaanvuohi (4.1.).
Normaalia myöhäisempiä olivat myös ruokki (28.1.), lapasotka (20.1.), silkkiuikku (6.1.), kanadanhanhi ja pikkulokki (1.1.).
Tavallisempia, mutta aina yhtä mukavia olivat tammikuun aikana löytyneet arktiset lajit kyhmyhaahka, allihaahkat (13 yksilöä), isolokit (neljä yksilöä), pikkukajava ja jääkuikat.
Useat laulurastaat, punakylkirastas, muutama punarinta ja peukaloinen osoittivat kuinka tyrnimarjojen turvin pienikin saattaa selvitä talven läpi. Urpiaisia ja vihervarpusia liikkui runsaasti pitkin tammikuuta, kun taas rastaat, tilhet ja kuurnat olivat siirtyneet etelämmäksi. Vuorihemppo tavattiin Siipyyn keskustassa.
Pedoista havaittiin tavallisempien lajien lisäksi tunturipöllö, maakotka ja piekana kerran.
Vuoden ensimmäisiä varovaisia kevätmuuton merkkejä saatiin kun 14 nuorta/nuorehkoa merikotkaa oli päättänyt lähteä samana aamuna pohjoista kohti. Samoin oli jostain ilmestynyt pulmusia saariin kymmenittäin.
- taivaanvuohi 1 Tiukassa 4.1., ensimmäinen talvihavainto alueella
Kevätmuutto oli kuun puolivälissä selvästi käynnissä: variksia, naakkoja, kyhmyjoutsenia, urpiaisia, tilhiä, vihervarpusia ja punatulkkuja muutti päivittäin pohjoisen suuntaan.
Varsinaisina kevääntuojina voi pitää Siipyyssä 17.2. nähtyjä ensimmäisiä koirashaahkoja. Seuraavana päivänä oli samoilla vesillä juhlapukuinen riskilä (sekä neljä muuta yksilöä), samoin kuin pieni parvi mustalintuja ja pilkkasiipiä.
Helmikuun parhaita muuttoja edustivat 10.2. havaitut 1800 urpiaista, 400 vihervarpusta ja 400 tilheä. Myös kalalokkeja liikkui päivittäin merellä kymmeniä tai satoja.
Harvinaisuuksia oli tarjolla niukasti. Alla listattujen lisäksi havaittiin mm. uivelo, peukaloinen ja laulurastas.
Yksi talven erikoisuus oli mustarastaiden suuri määrä. Ilmeisesti lauha syksy oli houkutellut rastaat jäämään metsiin ja ruokinnoille. Eri puolilta Suupohjaa on ilmoitettu havainnot noin 70 mustarastaasta.
Normaalitalvina lajia havaitaan korkeintaan runsas kymmenen lintua. Osalle rastaista käy valitettavasti huonosti kuten monelle muullekin satunnaistalvehtijalle. Omalta pihaltani Skaftungissa on varpushaukka vienyt jo kaksi koirasta omaksi evääkseen. Toisaalta muuttomatkakin on melkoinen riski.
Toinen mukava asia on ollut pikkuvarpusten runsastuminen. Havaintoja on nyt kerätty hieman tarkemmin ja ainakin Kauhajoella, Kristiinan keskustassa ja Lapväärtissä on hyvä kanta tätä "paremman näköistä" varpusta.
Hajailmoituksia on tullut myös muutamasta muusta paikasta. Mahdollisesti laji on hiljalleen syrjäyttämässä tavallista varpusta, joten lajista tehtävät havainnot (ensimmäinen havaintopäivä ja kannan koko) otetaan kiitollisuudella vastaan. Samoin talven mustarastaat kannattaa edelleen ilmoittaa. Meneekö 100 yksilöä rikki?
- vuorihemppo 2 p Kristiinan Leppäsalmella 9.2.
Kevään edistyminen oli kuitenkin melkoisen tahmeaa. Lintujen yksilömäärät pysyivät pieninä kuukauden
lopulle asti. Seuraava kunnon lauha ilmavirtaus osui kuukauden viimeisiksi päiviksi ja lajisto muuttui kertaheitolla. Uusi saapuja kirjattiin mm. kangaskiurusta, kyhmyhaahkasta sekä ampu- ja tuulihaukasta. Samoin ”normaalit” vesilinnut saapuivat kuun viime päivinä. Mustalintu, alli, merimetso, uivelo, pilkkasiipi ja ruokki lisättiin saapujalistalle 30.3.
– ainoa kyhmyhaahka havaittiin 30.3.
Kuun alku jatkui lauhana ja lajisto monipuolistui ja runsastui nopeasti. Ensimmäinen metsähanhi saapui vasta aprillipäivänä, mutta laji runsastui muutamassa päivässä ja 7.4. oli Kristiinan pelloilla jo satoja
hanhia. Kuun puolivälissä (16.4.) laskettiin komeita hanhimuuttoja eri puolilla Suupohjaa. Siipyyn tornissa kirjattiin 1930 muuttavaa hanhea. Lisäksi Kristiinan pelloilla oli noin 1600 ja Kauhajoella Kainaston-
jokivarressa 1300 paikallista hanhea. Kurkia rynnisti hienosti 20.–21.4., jolloin Kristiinassa summattiin noin 1500 kurkea.
Merimetsoilla ja haahkalla ei ollut varsinaisia suurmuuttoja. Haahkojen runsastuminen tapahtui nopeasti kuun alussa. Esimerkiksi jo 6.4. laskettiin Siipyyn tornista yli 5000 muuttajaa ja muutto jäi vielä jatkumaan voimakkaana. Parhaat merimetsomuutot laskettiin Kristiinassa 16.–22.4., jolloin havaintopäivittäin muutti 600–900 yksilöä. Mustalintujen ja pilkkasiipien päämuutto osui tänä vuonna kuun viimeiselle päivälle. Ljusgrundissa summattiin noin 17 000 melanittaa, joista mustalintuja 9300 ja pilkkasiipiä 6850.
Kuukauden viimeinen kolmannes oli muutenkin hienoa lintuaikaa. Pikkuharvinaisuuksia näkyi runsaasti, lintuja muutti paljon ja useita uusia lajeja saapui päivittäin. Kuukauden viimeisinä päivinä saapui
runsaasti aikaisia hyönteissyöjiä. Pikkulepinkäinen, hernekerttu, haarapääsky, leppälintu, mehiläishaukka, kehrääjä ja monet normaalisti toukokuussa löytyvät lajit kirjasivat itsensä listoille loppukuun lämpö-
virtauksen aikana. Harvinaisuuksia nähtiin huhtikuussa totutun runsaasti.
– Hyvin aikainen harjalintu nähtiin Härkmeressä 7.4.
Pikkulintumuutot jäivät epäedullisten säiden vuoksi vähäisiksi. Päämuutot menivät (taas kerran) silloin, kun havainnointia ei ollut ja jakautuivat niin monille päiville, ettei kunnon summia saatu kasaan. Kahlaajien kerääntymiä löytyi lähinnä Kristiinan pelloilta, joissa oli parhaimmillaan muutamia tuhansia suokukkoja ja
kapustarintoja. Harvalukuisista kahlaajista isosirrejä muutti rannikolla muutamia pikkuparvia ja keräkurmitsoja löytyi taas viimevuosien tapaan sopivilta peltoaukeilta.
Tornien taistossa oli mukana kaksi alueemme torneista. Valtakunnan jaetulle ykköspallille kiipesi Siipyyn torni – lajeja 107. Kauhajoen Ylimysjärven tornissa havaittiin 57 lajia. Syysmuutto käynnistyi heti kuun puolivälin jälkeen, mm. töyhtöhyyppiä kerääntyi muuttoparviksi. Telkkäkoirai-
den voimakas sulkasatomuutto ja kerääntymät olivat suurimmillaan kuun loppupuolella. Siipyyssä ja Skaftungissa oli noin 5000 telkkäkoirasta paikallisena.
Toukokuu on muualla Suomessa harvinaisuuksien aikaa, mutta nähtiin Suupohjassakin monenlaista mukavaa.
– Parhaita lajeja olivat muuttava nummikirvinen ja riuttatiira (18.5) sekä pikkukajava (5.5).
Kahlaajilla ja osalla vesilintuja taas oli päinvastainen suunta – etelään. Myös satoja merihanhia laskettiin menossa etelään. Merihanhen sulkasatomuutot voimistuvat vuodesta toiseen lajin runsastumisen myötä. Kesäkuun suurharvinaisuu desta vastasi juhannusaattona (21.6.) Trutklobbarnalta löytynyt rusokaulasirri, joka oli kaikkien aikojen neljäs havainto Suomesta.
Lintu houkutteli paikalle noin 80 katselijaa kesken juhannuskiireiden. Samaan aikaan lauleli Skaftungin kalasatamassa Suupohjan kolmas ja Kristiinan toinen etelänsatakieli. Lintu oli paikalla 17.– 23.6. aiheuttaen pientä hämminkiä sekä ulkonäkönsä että laulunsa osalta. Kyseinen nuori koiras ei kaiketi tiennyt miten olisi pitänyt laulaa ja miltä näyttää. Onneksi linnulle löytyi kuitenkin määrittäjänsä – vaikkakin Ruotsista. Linnusta tuli muuten uusi mökin pihapinna.
Näiden suurharvinaisuuksien lisäksi kuukauden harvinaisuusannos piti sisällään paljolti samaa kuin toukokuukin.
– Määrittämätön jääkuikka havaittiin kerran, samoin allihaahka. Kyhmyhaahkoja nähtiin noin neljä eri yksilöä, kun taas harmaasorsat jatkoivat runsasta esiintymistään – noin kymmenen yksilöä havaittiin. Etelänkiisloja laskettiin yhteensä yhdeksän lintua.
Vesilinnuista mainittakoon 15.7. muuttaneet 720 tukkakoskelokoirasta. Naurulokkien massamuutot ovat tunnetusti hankalasti laskettavia, mutta pari kertaa tänä kesänä onnistuttiin: 17.7. 5 500 m ja 22.7. yli 10 000 m. Muutto alkaa yleensä aamulla ja taukoaa osittain päiväksi (ei aina) ja jatkuu alkuillasta voimistuen niin, että illalla hienossa myötävalossa saa laskea taas tuhansittain helmiäisinä vilkkuvia lokkiauroja ja rihmoja – upeaa katsottavaa.
Yölaulajilla oli vaimeahko vuosi kokonaisuudessaan, mutta ruisrääkkien yllättävä ”jälki-invaasio” heinäkuun puolivälistä alkaen piristi tilannetta. Ruislintuja löytyi noin 300 reviiriä, joista Kauhajoella noin 200. Ilmeisesti muuallakin Suupohjassa lintuja oli yhtä runsaasti satunnaiskäyntien perusteella. Teuvalla havaittiin yksi poikue.
Vaelluslinnuista olivat liikkeellä käpytikat ja pähkinähakit. Parhaina päivinä käpytikkoja nähtiin vajaa tuhat, mutta parhaat muutot jäivät tälläkin kertaa laskematta. Ensimmäisiä hakkeja liikkui kuun lopulla jo eri puolilla Kristiinaa.
Harvinaisuusrintamalla oli melkoinen vilske. Varsinkin Trutklobbarna kunnostautui asiassa aiheuttaen erilaajuisia bongauksia pitkin kuukautta. Uusi Suupohjan pinnakin kirjattiin listoille kun Domarkobbanilta nähtiin muuttava paksujalka 29.7. Harvinainen vieras oli myös 12.–13.7. Trutklobbarnan lietteellä ruokaillut palsasirri. Havainto oli jo saaren kolmas; kaksi edellistä ovat vuodelta 1999.
Vesilinnuista ”harvinaisin” oli 4.7. hetken paikallisena viivähtänyt vanha pilkkaniskakoiras. Lajista on alueelta jo reilut kymmenen aiempaa havaintoa. Pian pilkkaniskan jälkeen löytyi Trutklobbarnan laguunista paikallinen ruostesorsa 7.7. Kun lintua oli asianmukaisesti käyty pari päivää hoitamassa, ajattelimme tytön kanssa käydä illalla vielä saaressa uimassa ja lintua kuvaamassa. Yllätys oli suuri kun ensin löytyi yksi, pian toinen ja
vielä kaksi lisää eli yhteensä neljä ruostesorsaa. Kaikki neljä lintua kuitenkin poistuivat 10.7. kohden pohjoista, jossa ne tavattiin mm. Kalajoella. Vaatimattomampaa kiinnostusta herättivät kuun aikana tavatut neljä etelänkiislaa.
– Lähes juhlapukuinen mustatiira saalisteli Hamnfjärdenillä 14.7.
Kahlaajia oli edelleen runsaasti rannoilla koko kuukauden ajan, mutta mitään harvinaisempia kahlaajia ei tavattu.
– Kuukauden harvinaisin vesilintu oli vanha amerikanjääkuikka, joka matkasi kuikan seurassa etelään 11.8. Harmaasorsia löytyi yhteensä yhdeksän lintua.
Samana päivänä oli pikkulinnuilla hienoa muuttoa. Stånggrundissa laskettiin 17 000 muuttajaa suhteellisen kapealta sektorilta ja pari päivää myöhemmin 19.9. Siipyyn tornissa 26000 muuttajaa. Kaikkein parhaina aamuina oli torni valitettavasti taas kerran tyhjä. Itäisiä harvinaisuuksia nähtiin niukahkosti, mutta
peruslajeista saatiin kuitenkin taas näyteyksilöt.
Kahlaajapuolella jatkuivat hyvät pudotuskelit ja lieterannoilla kävi melkoinen kuhina. Normaalia runsaampina esiintyivät kuovi-, pikku- ja pulmussirri. Samoista lajeista tehtiin hienoja havaintoja myös sisämaassa, etenkin Kauhajoella, jossa muutonseuranta on saanut taas ilahduttavasti uutta pontta.
Kuukauden muuttaja oli ilman muuta kurki, josta tuntuu tulevan vuosittainen massamuuttaja rannikollamme. Osa linnuista lienee Merenkurkun kautta tulleita ruotsalaisia lintuja, mutta osa myös omaa pohjoista kantaamme. 23.9. tapahtui voimakas kurkimuutto läpi alueemme (kuten läpi koko Suomenkin). Kristiinassa ja
Närpiössä laskettiin lähes 7000 muuttavaa kurkea ja Kurikassakin varmasti eri lintuja 1060 muuttavaa.
Samana päivänä tapahtui metsähanhilla päämuutto: noin 700 muuttajaa. Lisää kurkia saatiin 29.9., jolloin uusi kurkiryntäys saavutti rannikkomme. Päivän summa 2400 lintua Stånggrundista laskettuna. Marjattoman syksyn vuoksi rastaat lähtivät maasta hyvin nopeasti ja jo 30.9. laskettiin Siipyyn tornista aamupäivän
aikana 37000 muuttavaa rastasta.
Kuukauden ehkä yllättävin havainto tehtiin kuitenkin Piolahdella, josta löytyi 23.9. oudon näköinen sorsalintu. Ensi määritykseksi tuli punapäänarskun ja jouhisorsan ilmeinen risteymä. Kun seuraavana viikonloppuna linnusta saatiin kuvia levitykseen alkoi näyttää yhä ilmeisemmältä, että lintu onkin valkoposkisorsa. Laji on todennäköinen tarhakarkuri, jonka alkuperäinen esiintymisalue on Etelä-Amerikassa.
– Harmaasorsia löytyi vain yksi, samoin etelänkiisloja. Mukava yllätys oli 12.9. Pohjoislahdella uiskennellut pikku-uikku. Laji on alueellamme melkoinen harvinaisuus. Lyhytnokkahanhi tuntuu runsastuvan myös syksyisellä paluumuutolla; kuun aikana löydettiin yhteensä viisi lintua metsähanhiparvista.
Parhaita muuttoja koettiin pyrstötiaisilla (mm. 6.10. 800 m), kurjilla (13.10. Kristiinassa 2200 ja Teuvalla 1400 m sekä Kristiinassa 18.10. 1 400) ja arktisilla hanhilla. Arktisia hanhia (mm. valkoposkia, sepelhanhia ja tundrahanhia) tavattiin runsaasti kuun alkupuoliskolla sekä muutolla että ruokailevina mm. Kristiinassa ja Kauhajoella.
Kuun alussa kisaillussa Skaftungin Saaripinnakisassa korjasi voiton toisen kerran peräkkäin Stånggrund (MC Coracias 80 lajia). Kisassa havaittiin yhteensä 98 lajia. Hyönteis-
syöjiä oli vähän, mutta vuodenaikaan nähden kahlaajia runsaasti – 12 lajia ja noin 100 yksilöä.
Kuukauden "harvinaisuus" oli syyskuulta 7.10. asti viivytellyt valkoposkisorsa. Toinen kunnon harvinaisuus (vaikkakin tänä vuonna lähes "yleinen") oli Pohjolan Voiman tyrnikössä 7.–8.10. ruokaillut nuori ruusukottarainen – Kristiinankaupungin viides yksilö.
– Vesilintupuolella oli rauhallista; vain kolme harmaasorsaa ja 5–7 pikkujoutsenta ilahduttivat peruslajiston lisäksi. Petolinnuista ainoa hieman harvinaisempi oli 8.10. havaittu muuttohaukka.
Harvinaisuudetkin koostuivat pääosin muutamasta viivyttelijästä, syksyn vaelluslintujen rippeistä – mm. lapintiaisista ja nakkeleista – ja normaaleista alkutalven harvinaisuuksista isolokkeineen ja allihaahkoineen. Harvinaisuuslistan parhaimmistoa edusti pikkuruokki, joka paineli pohjoiseen 2.11. Siipyyssä, Kauhajoella 12./25./29.11. havaittu tunturihaukka (1–2 yksilöä) sekä Skaftungissa mökkipihan kolmas harjalintu 5.11.
Viivyttelijälistalta kannattaa poimia 5.11. havaittu suosirri, 10.11. havaitut kurki ja merihanhi sekä 24.11. asti Domarkobbanilla oleillut luotokirvinen. Pikku-uikusta tuli uusi Kauhajoen pinna 16.11. Lisäksi marraskuussa nähtiin allihaahka 2.11., isolokkeja 3–4, hiiripöllö kerran, merisirrejä kahdesti, pikkujoutsenia (a2) kerran ja tundraurpiainen kerran.
Kuun parhaita lajeja edustivat normaalit alkutalven ja talven pikkuharvinaisuudet mm. kolme allihaahkaa, isolokki, lapintiainen, pähkinänakkeli, lapinpöllö, hiirihaukka, myöhäinen kiuru 16.12. ja muuttava mustavaris 29.12.
Kuukauden kahdeksantena päivänä kisailtiin Suupohjan Talviralli,
jossa havaittiin yhteensä 55 lajia. Puolen päivän jälkeen alkoi lumisade, joka heikensi paitsi
näkyvyyden myös lajimääriä. Voittajajoukkueeksi kohosi Siipyyn Siipiveikot 43 lajilla
(puutteina mm. pulu ja teeri). Rallin parhaita lajeja olivat pikkulokki, tavi, neljä uiveloa, 20 ruokkia, pähkinänakkeli ja noin 15 turkinkyyhkyä.
|