Normaalia runsaampina esiintyivät pähkinähakit. Hakkivaellus jäi kuitenkin vain keskinkertaiseksi. Lintuja näki päivittäin, mutta lukumäärät olivat pieniä. Pelloilla oli silmiinpistävän runsaasti kottaraisia.

Muutamia hyvinkin myöhäisiä pesintöjä todettiin monilla vesilinnuilla. Esimerkiksi pilkkasiivellä oli 19.8. vajaan viikon ikäiset poikaset vesillä. Huonosta merilintujen pesimätuloksesta taas kertoi aikuisten selkälokkien muutot jo elokuun alkupuoliskolla.

Hyvää merimetsosyksyä ennakoivat kuun loppupuolen muutamat hyvät "viikinkimuutot". Samaan aikaan käynnistelivät muuttoaan kurjet. Molemmilla lajeilla nähtiinkin syksyn aikana ennätykselliset muuttotapahtumat.

Erikoisia ja siksi mukavia havaintoja edustivat sepelhanhi, tilhi ja maakotka, joita nähdään harvemmin alueellamme elokuussa. Muuttohaukkoja nähtiin kuukauden aikana kaksi yksilöä ja vuodesta muodostuikin kaikkien aikojen suupohjalainen muuttohaukkasyksy.

Vaelluslinnuilla oli melko hiljainen syksy, eikä tiaisillakaan ollut massamuuttoja. Ainoana poikkeuksena oli pyrstötiaisen erinomainen vaellus. Pyrstötiaisten vaellussuunnasta kertoo 14.10. Stånggrundissa rengastettu yksilö, joka kontrolloitiin Liettuassa 18.11.

Toinen mukava vaelluslaji oli pähkinänakkeli, josta tehtiin syyskuun lopulla syksyn ensimmäinen havainto. Tikoista havaittiin vain muutamia pohjan- ja pikkutikkoja, mutta muuten tikkasyksy oli hiljainen.

Pikkulinnuilla laskettiin jälleen hienoja muuttoja pääosin Siipyyn tornista. Esimerkiksi 22.9. summattiin yhteensä 53000 muuttavaa varpuslintua. Kristiinassa pyöri kesähavaintojen jatkoksi muutama nokkavarpunen (enimmillään kolme yksilöä). Kangaskiuru nähtiin kerran muutolla.

Isoista linnuista kurjella oli syyskuun lopussa mukava muuttoryntäys 25.9., jolloin Kristiinan keskustassa summattiin 2150 pitkäkoipea. Meren puolella muutti 9.9. yli 900 merimetsoa Närpiö-Kristiina -alueella.

Kahlaajien muutto oli vaisuhkoa ilman selkeitä huippuja. Oikeastaan ainoat ilonaiheet olivat hieman normaalia runsaampana esiintynyt pulmussirri, joita havaittiin vajaat 10 yksilöä, sekä 26.9. havaitut kaksi merisirriä. Syksyn ainoa heinäkurppa kompattiin lentoon 2.9. Kilgrundissa.

Muuttohaukkoja havaittiin syyskuun aikana yli 10 yksilöä, vaikkei kaikkia havaintoja olekaan vielä ilmoitettu. Petopuolella oli harvinaisuuksien osalta muuten hiljaista. Poikkeuksen tekee 2.9. havaittu sirosuohaukka, joka laimensi hieman havainnoitsijoiden tuskaa.

Lokakuun seitsemäntenä päivänä käydyssä Skaftungin saaripinnakisassa leivottiin uudet mestarit ja uusi "ykkössaari", kun Pinnakärki-joukkue havaitsi kisan kuluessa Stånggrundilla 73 lajia. Muuten saarikisa oli paljolti koko kuukauden kaltainen: hieno päivä ilman ilman suurempia harvinaisuuksia. Uusi saarilaji oli esimerkiksi lehtopöllö, jota ei ole aiemmin löydetty alueen saarista.

Kuukauden rynnijöitä olivat kurki ja pyrstötiainen, joiden muuttosummat nousivat alueellisiin ennätyksiin. Kurkia muutti eniten 23.10., jolloin Kristiinassa nähtiin yhteensä 5500 muuttavaa kurkea. Parhaiten linnut näkyivät Siipyyn tornista, jossa oli huippuhetkellä näkyvissä yhtäaikaisesti 19 kurkiparvea! Kun edellisenä päivänä muutti lähes 2000 riukukoipea ja 14.10. noin 2700 lintua, niin lokakuun summaksi kertyi yli 10 000 kurkea!

Pyrstötiaisvaellus huipentui kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin havaittiin noin 2000 vaeltavaa yksilöä. Kuukauden muita massamuuttoja esittivät sepelkyyhky (saaripinnakisan aikana noin 13000 muuttajaa) sekä rastaat ja urpiainen (molemmilla lajeilla useita yli 10000 linnun muuttopäiviä).

Tavallista runsaampi vaellus oli myös hippiäisellä ja ennen kaikkea puukiipijällä. Skaftungin havaintohistorian aikana lajia ei ole koskaan aiemmin nähty niin runsaasti kuin syksyllä 2000. Tiaisilla oli liikehdintää jonkin verran, mutta vaellus meni ilmeisesti osittain huomaamatta ohi. Esimerkiksi talitiaisen suurin päiväsumma oli 1000 m.

Vaelluslinnuista myös taviokuurna aloitti lokakuun aikana vaelluksensa, joka huipentui Suupohjassa muuta Suomea aiemmin jo marraskuussa. Samoin pähkinänakkeleita löytyi lisää kolme yksilöä. Sepelrastaista tehtiin peräti viisi havaintoa kun normaalivuosina yksikin syyshavainto on mukava yllätys.

Itäisiä lajeja näkyi niukahkosti, mutta peruslajistoon pääsi kyllä tutustumaan ahkeralla saarikiertelyllä ja ennenkaikkea oikealla ajoituksella. Matalapaineen (ns. pudotuskelin) jälkeen kannattaa rientää saariin välittömästi etsimään näitä kotoisten lajien idänserkkuja. Kangaskiuruja havaittiin jakson aikana kaksi ja nokkavarpunen ja vuorihemppo kerran.

Merellä esiintyi normaalia runsaampina mm. ruokki. Monia kahlaajia löytyi vielä lokakuun lopulla saarista, mutta ajankohtaan kuuluvat merisirrit pysyivät lähes kateissa.

Syksy jatkui koko Suomessa lämpimänä ilman pakkasjaksoja joulukuun puolelle asti, mikä takasi viivyttelemään jääneille kesälinnuillekin mahdollisuuden säilyä hengissä. Uusia viivyttelyennätyksiä tekivät turturikyyhky (6.11. asti), muuttohaukka (28.11.) ja hernekerttu (11.11.). Monista myöhästelevistä vesilinnuista ja kahlaajista (mm. kaikista kurpista ja suosirristä) tehtiin runsaasti havaintoja marraskuussa ja osasta vielä joulukuussakin.

Taviokuurnavaellus huipentui kuun aikana ja parhaana päivänä (11.11.) havaittujen kuurnien määrä kipusi 225 yksilöön. Viiksitimaleita löytyi jo tuttuun tapaan muutamilta vakiopaikoilta ja lajin juurtuminen tuntuukin onnistuneen alueellemme. Koskahan sisämaasta löytyy ensimmäinen timaliruovikko?

Urpiaisten vaellus jatkui vielä voimakkaana läpi marraskuun, mm. 11.11. muutti 15000 lintua. Tunturikiuru havaittiin kahtena päivän Domarkobbanilla (sama).

Vesilinnuille kuukausi oli helppo, sillä kaikki vesialueet pysyivät auki koko marraskuun. Esimerkiksi jouhisorsasta, tavista, haapanoista ja punasotkasta tehtiin havaintoja vielä marraskuun lopulla. Joutsenia tuli lahdille lisää koko kuukauden ajan, mutta muutot huipentuivat vasta myöhemmin joulu- ja tammikuussa.

Marraskuun aikana havaittiin vielä useita hanhia, joiden joukossa mm. tundrahanhia, ja pikkujoutsenia. Kanadanhanhien määrät tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta. Peruksen porkkanaviljelyksillä oli nyt enimmillään yli 500 kanukin ruokailuparvi.

Kuukauden molemmat huippuhavainnot koskivat petolintuja: 3.12. havaittiin luoteeseen pyrkivä mehiläishaukka Skaftungissa ja sama lintu hieman myöhemmin Lålbyssä. Havainnoija sai mukavan joululahjan Lillsundissa, kun löysi puussa istuvan nuolihaukka jouluaattona. Haukka lähti kuitenkin etelän suuntaan, joten muut eivät päässeet lintua katsomaan. Kummastakaan lajista ei ole Suomessa aiempia talvihavaintoja. Hieman tavallisempia talvilintuja ovat piekana ja tunturipöllö, joista molemmista tehtiin kuukauden aikana yksi havainto.

Vesilinnuilla meni edelleen hyvin: kuikkalinnut, ruokit, härkälinnut, uivelot ja sotkat olivat suhteellisen helposti löydettävissä vielä joulukuun aikana. Mustalintuja ja pilkkasiipiä oli ennätyksellisen paljon. Parhaimmillaan esimerkiksi mustalintuja oli noin 500 p Siipyyn vesillä. Myös ensimmäiset allihaahkat ehtivät näyttäytyä (kaksi havaintoa). Lahdet olivat täynnä joutsenia ja ulapalla seikkaili lokkiparvia lähes kesäiseen tahtiin.

Kahlaajia edustivat vielä lehtokurppa, jänkäkurppa, taivaanvuohi ja kuuden linnun kapustarintaparvi! Joulukuun ainoa merisirri nähtiin 31.12. Lokkilintuja (mm. naurulokkeja ja yksittäisiä pikkulokkeja) riitti myös kuun lopulle saakka. Isolokit pysyivät vielä poissa.

Uusia myöhäisyysennätyksiään tekivät tundrahanhi (3.12.), valkoposkihanhi ja punasotka (9.12.). Muita hyvin myöhäisiä olivat härkälintu, tavi (28.12.) ja jouhisorsa (31.12.) sekä useat laulurastaat, peukaloiset, luotokirviset ja lehtokurpat. Myös sinisuohaukka ja harmaahaikara ovat poikkeavia talvilajeja.