Yön linnut laulukuorossa
- pöllöjen soidin kevään alku
| Reittiehdotuksia pöllökuunteluun | Lisävinkkejä pöllöretkelle |
Harjun laella
Kuusikon kätkössä
Hyvinä myyrävuosina yksi yleisimmistä pöllöistämme metsäalueilla on helmipöllö. Sen puputtavaa soidinääntä on vanhakansa aikaisemmin luullut jäniksen synnyttämäksi. Helmipöllö ääntelee salaperäistä PUPUPUPUPUPU -soidinääntään helmi-maaliskuussa yleensä vasta pimeän saavuttua, muutama tunti auringonlaskun jälkeen. Pienten peltojen ympäröivät kuusikot ja purojenvarsien korvet ovat helmipöllölle mieleen, jossa se pitää reviiriään valitsemansa palokärjenkolon tai pesäpöntön lähellä.
Viirupöllö on harvalukuinen ja melko hiljainen ääntelijä esimerkiksi Kauhajoen ja Isojoen metsissä. Sen huuhkajaa muistuttavaa ääntä voi kuulla hyvällä tuurilla muutama tunti ennen auringonnousua laajojen kuusikkojen ja hakkuualueiden pirstomissa metsissä. Viirupöllön luontaiset pesäpaikat, savupiippumaiset pökkelöt, ovat talousmetsistämme tyystin kadonneet. Pesäpaikkapulaa korvaamaan on metsiin ripustettu suuria pesäpönttöjä viirupöllölle ja muillekin kolopesijöille.
Vain parhaimpina myyrävuosina voi tavata harvinaisen lapinpöllön ja hiiripöllön paikallisista metsistämme. Sellainen tapaus on ollut viimeksi 1988-89, jolloin pöllökansaa hemmoteltiin runsailla myyräkannoilla. Silloin nämä pohjoisen pesimälajit asettuivat runsaan ravinnon innostamana pohjalaisiin metsiin muutaman parin voimalla.
Pellon laidalla
Pöllöretkille
Ville Yli-Teevahainen
Pöllöretki kannattaa suunnata rauhallisille metsäalueille tai rauhallisen maaseudun vaihtelevaan maisemaan. Maisemat vaikuttavat millaisia pöllöjä todennäköisimmin pääsee kuulemaan.
Pöllöretkille suunnataan usein autolla, jolloin kierrokseen saa enemmän pituutta ja pääsee mahdollisesti useamman pöllöreviirin ääreen. Erityisen tunnelmallista on kuitenkin lähteä kevätyöhön polkupyörällä, hiihtäen tai kävellen. Matka jää lyhyemmäksi, mutta tunnelma korvaa rajoitteen monin veroin.
Korvat voi toki virittää pöllötaajuudelle aina kevätillassa ja yössä liikkuessa. Hyvällä onnella pöllöjen kevätkeskustelua voi päästä kuulemaan esimerkiksi nuotiolla makkaraa paistaessa. Kevätillan retket voivat muuttua pöllöretkeksi yllättäen.
Rauhalliset kylätiet ja metsäalueiden läpi kulkevat yhdystiet ovat hyviä retkikohteita. Vilkkaiden teiden liikenteen melu häiritsee kuuntelemista yllättävän kauas etenkin tyynellä kelillä. Vaihtelevasti hoidetuilla metsäteillä liikkuminen voi tuottaa yllätyksiä ja ylimääräistä työtä, joten ainakin lapio kannattaa ottaa mukaan.
Joka kunnasta löytyy pöllöjen kuunteluun hyviä maisemia. Alkuillasta käytössä olevat kylätiet rauhoittuvat myöhemmin illalla, joten loppuillasta tai aamuyöstä ne voivat olla hyviä retkikohteita. Turvallisuus kannattaa kuitenkin muistaa tienreunaan pysähtyessä.
Alla on listattu muutamia pöllöjen kuunteluun käytettyjä reittejä tai niiden osia. Vaikka pöllöjä kuuntelisi samalla tiellä meno- ja paluumatkalla, voi tulos olla yllättävän erilainen.
Vinkkejä hyvistä reiteistä tai paikoista pöllöjen kuunteluun voi lähettää: inforetki@saunalahti.fi.
Kristiinankaupunki
Närpiö
Isojoki
Karijoki
Teuva
Kauhajoki
Kurikka ja Jurva
Jurvan suunnalla rauhallisia kuuntelureittejä voi etsiä esimerkiksi Kesti - Niemenkylä - Metsäkylä - Harjunkylä - Murtoinen -suunnalta. Niemenkylästä voi suunnata myös Närvijoki - Horo -suuntaan. Lyhyempiä vaihtoehtoja löytyy eri puolilta Jurvaa.
Pöllöt alkavat usein äännellä pesimäreviireillään helmikuussa, mikä on merkki niiden kevätsoidinten alkamisesta. Aktiivisimmat pöllökoiraat ovat äänessä jo tammikuussa ja ne ovat alkaneet esitellä sopivia pesäkoloja naarasehdokkailleen. Ravinnon määrä vaikuttaakin suuresti pöllöjen elämään, sillä vähäisen ravintotilanteen vallitessa eräät myyränpurijat voivat jättää jopa pesimättä. Eikä tyhjällä pöllönvatsalla paljon kiinnosta edes huhuillakaan. Hyvän myyrätilanteen aikana pöllöt ovat äänessä innokkaasti ja niitä voi olla huomattavan runsaasti.
Pöllöistämme suurin aloittaa mahtavan soidinhuhuilunsa jo varhain keväällä. Jo tammikuussa on leutoina pakkasiltoina ollut mahdollisuus kuulla huuhkajan reviirihuhuilua jopa kotipihaan asti. Tämän jättipöllön kumea HUUU-HU–ääni nimittäin kantautuu jopa viiden kilomerin päähän tyvenellä säällä. Parhaiten huuhkajan soidinääntä pääsee kuulemaan helmi-maaliskuussa alkuillan ja aamuyön hämärässä. Mieluiten huuhkaja ääntelee jonkun laajan mäntyharjun rinteellä tai avohakkion laidalla.
Salaperäisimmät metsiemme asukit löytyvät naavaisten kuusikkojen siimeksestä. Piskuinen varpuspöllö edustaa pöllökaartimme pienintä jäsentä. Tämä vain nyrkin kokoinen minipöllö ilmoittaa reviiristään kuitenkin aktiivisesti pesimämetsikön liepeillä. Ääni tosin ei ole "pöllömäisen" huhuileva, vaan muistuttaa lähinnä punatulkun pehmeää PJYYP-PJYYP-PJYYP-ääntä. Varpuspöllön pyyppäilyä kuulee parhaiten rehevien kuusimetsien kätköistä maalis-huhtikuussa heti iltahämärän laskeutuessa tai aamuyön hämärässä.
Myös lakeudellakin voi kuulla pöllöjen yöllistä reviirihuhuilua. Peltoaukeiden ja pienten metsäsaarekkeiden muodostamaa maisemaa saattaa elävöittää yöllä sarvipöllön HUU–ääni. Tämän tupsukorvan ääni muistuttaa hieman huuhkajaa mutta on isoveljeään selvästi muutaman oktaavin korkeampaa. Myös suopöllön kiivasta puuskutusta voi joskus kuulla peltoaukean keskeltä.
Pöllöt ovat äänessä vähän keväästä ja ravintotilanteesta riippuen helmikuulta aina huhtikuun alkuun. Parhainta pöllöjen kuunteluaikaa on maaliskuu, jolloin useimmilla lajeilla on menossa soidinääntelykausi. Nyt on siis oikea aika lähteä pöllökuunteluille. Pöllökuuntelijan kannattaa suunnata kulku mahdollisimman kuusikkoisille ja laajoille metsäalueille. Näiltä alueilta löytyy pöllöille sekä ravintoa että pesäkolojakin. Toki peltoalueillakin kannattaa poiketa, jos vaikka sarvipöllö innostuisi metsäsaarekkeesta ääntelemään. Huonolla ilmalla ei matkaan kannata lähteä. Paras keli on tuuleton ja muutaman asteen pikkupakkanen. Silloin äänet kuuluvat parhaiten ja kuuntelijakaan ei palelluta itseään pakkasen kynsissä.
Kristiinan eteläosien pikkutiet ovat iltaisin varsin rauhallisia ja sopivat hyvin pöllöretkille. Siipyy - Heden - Härkmeri - Skaftung tarjoaa varsin monipuolisia maisemia. Kristiinan pohjoisosissa esimerkiksi Tiukka - Peninkylä - Myrkky - Tiukka kulkee varsin rauhallisissa maastoissa. Suupohjan varmimmat lehtopöllöpaikat ovat Siipyyssä ja kantakaupungin reunoilla.
Närpiön länsiosissa on paljon käytettyjä teitä pöllöretkiin. Kalaxista voi käydä pistäytymässä etelässä Vargholmenin suunnalla, mutta pidempi vaihtoehto löytyy Råskogen - Lappnäset - Nixmossen - Norrnäs -suunnalla. Rannikon pikkutiet voivat olla mielenkiintoisia, mutta pidempiä taipaleita löytyy esimerkiksi Rangsbyn ja Ylimarkun väliltä.
Isojoen pääteiden ulkopuolella liikenne on iltaisin varsin rauhallista. Kirkonkylältä voi suunnata esimerkiksi Suojoki - Kärjenkoski - Vanhakylä -suuntaan. Jokilaakson itäpuolella voi kiertää esimerkiksi Kirkonkylä - Möykky - Leppikylä - Viitakoski - Kirkonkylä -kierroksen. Lyhyempiä reittejä löytyy monilta pieniltä kyläteiltä. Suojoen suunnalla on erityisen hyvällä onnella päästä kuulemaan lapinpöllön.
Karijoen keskustasta voi lähteä kuuntelemaan pöllöjä esimerkiksi Riitaluhdantien kautta Kariluoma - Kankalo - Kitriiku - Kirkonkylä -kierrokselle. Illan liikenteen rauhoittumisen jälkeen pidemmän kierroksen voi tehdä Karijoki - Komsi - Teuva - Parra - Karijoki -kierroksella.
Teuvalla Kirkonkylä - Horo tai Riippi - Nori -välit ovat aina turvallisia reittejä. Kirkonkylältä oi lähteä myös Nisulanpaikan kautta Korvenkylä - Äystö - Lehtiloukko - Riippi -kierrokselle. Illan liikenteen rauhoittumisen jälkeen pidemmän kierroksen voi tehdä Teuva - Parra - Karijoki - Komsi -kierroksella.
Kauhajoella paljon käytetty pöllökierros löytyy Heikkilänkylä - Möykkylä - Päntäne tai Teevahainen -väliltä. Kelin salliessa samaan kierrokseen voi liittää myös pienemmät kylä- ja metsätiet. Reittikarttaan on piirretty kuuntelukierros ja hyviä kuuntelupaikkoja reitin vartesta. Toinen rauhallinen vaihtoehto löytyy Päntäne - Mustaisnevantie - Luovankylä (Teuva)- Kitriiku (Karijoki) -suunnalta.
Perinteisesti hyviä alueita on Kurikan pohjoisosissa Keskusta - Kampinkylä - Viitala - Sahankylä - Panttila suunnilla. Kuunteluretket ovat perinteisesti kulkeneet vähän isommilla teillä. Joen länsipuolella on muutenkin paljon hyviä rauhallisempia teitä pöllöjen kuunteluun.
| Etusivu
| Hakemisto
|