Siipyy
Domarkobban
Siipyyn niemi
Storsjöträsket

Maihinnousukielto Kristiinankaupungin saariston Natura 2000 -alueella on maihinnousu kielletty alla nimetyille saarille ja niiden lähiluodoille. Lisäksi suositellaan, ettei Domarklobbanille nousta lintujen pesimäaikaan.
Siipyy 15.4-15.7.: Kallan, Storbådan, Norrgårdens
Skaftung 1.5- 31.7.: Flyttjorna

Domarkobban

Siipyyn edustalla sijaitseva Domarkobban on erinomainen lintupaikka. Siipyyn edustan sijaitseva saari perustettu luonnonsuojelualueeksi. Saaren maisemat ovat monipuoliset muodostuen nummimaisista alueista, laajoista katajapensaikoista, hiekkadyyneistä ja somerikoista. Domarkobban onkin maisemallisesti Kristiinankaupungin kaunein saari (Pikku-Jurmo!), jossa on jäljellä muutama vanha kalastajamökki.

Saaren pesimälinnusto on hyvin monipuolinen ja yksilömäärät ovat korkeita. Saarella pesii runsaasti mm. haahkoja, merihanhia, selkälokkeja ja lapintiiroja. Lisäksi saari on joidenkin Suupohjan rannikolla vähälukuisten lajien pesimäpaikka.

Paikka on erityisen hyvä syksyllä. Monet harvinaisuudet ovat viipyneet saaressa pitkäänkin, joten paikka on tuttu ainakin mongoliankirvisbongareille syksyltä 1993. Muita saaren löytöjä ovat esimerkiksi mustapäätasku keväällä ja kaksi ruskouunilintua, lyhytvarvaskiuru ja useita isokirvisiä. Vuosittain saarelta löytyy taiga- ja hippiäisuunilintuja.

Itärannalla lepäilee syksyisin suuria määriä kahlaajia. Merisirri on melko helppo hoitaa täältä elämänpinnaksi, jos Jurmo ja Ahvenanmaa tuntuvat kaukaisilta. Syksyllä 1996 paikalla oli siperiankurmitsa. Paikalla on havaittu myös kolme pilkkaniska, amerikanjääkuikka ja kahlaajapääsky.

Alueella liikumisesta voi kysyä Kari Korhoselta.

Siipyyn niemi

Lue lisää Siipyyn lintutornista ja linnustosta

Etelästä päin tultaessa ensimmäinen Suupohjan rannikon lintupaikoista on Siipyyn niemi. Keväällä paras staijauspaikka on ns. länsikärki eli pohjoisempi niemenpää. Niemen kärjestä näkyy avoin ulappa.

Siipyyn niemi soveltuu hyvin muuton havainnointiin. Vesilintujen, kahlaajien ja lokkien muutto on hyvin seurattavissa. Pikkulintujen muuton seuraamiseen paikka ei ole kovin hyvä keväällä, koska muutto kulkee sisempää mantereen rantoja myöten.

Syksyllä niemen kärki soveltuu mainiosti myös pikkulintujen muuton seurantaan, koska niemi ohjaa etelään suuntaavat linnut sinne. Loppusyksystä paikallisia vesilintuja voi viipyillä pitkin länsirantaa, mutta erityisesti itäpuolella olevalla Fladanilla sekä itäkärjen karikoilla.

Hyvien havaintojen lista on mittava. Niemeltä on laskettu suuria vesilintujen muuttajamääriä ja nähty paljon harvinaisuuksia, mm. amerikanjääkuikka, isovesipääsky ja pikkuruokki. Vakituisia pikkuharvinaisuuksia ovat jääkuikka, allihaahka, kyhmyhaahka, pikkukajava ja etelänkiisla. Pikkulinnuista esimerkiksi taigauunilintu kuuluu paikan havaintoihin.

Alueen pesimälinnusto on vaatimaton muodostuen lähinnä tavallisimmista lajeista kuten kalalokista ja kyhmyjoutsenesta.

Niemi on erityisen suosittu kelirikkoaikaan, kun veneillä ei pääse saariin. Myös kauempaa tulevat veneettömät lintuharrastajat käyvät paikalla läpi vuoden. Esimerkiksi Tampereen seudulta on Siipyyn niemelle lyhyempi matka kuin Rihtniemeen tai Porkkalaan. Porin Tahkoluodossa taas esimerkiksi kuikkalintuja muuttaa selvästi vähemmän ja usein kaukana merellä.

Lisää tietoa Siipyyn lintutornista ja linnustosta.

Ajo-ohje: Siipyyn niemeen pääsee kääntymällä merenrantaa seuraavalta tieltä (nro 660) pari kilometriä Siipyyn kylän jälkeen kyltin osoittamalle Fladanin tielle. Tätä niemen eteläreunaa seuraavaa tietä kannattaa ajaa tien päähän asti, josta löytyy tilaa autoille. Tässä niemen itäkärjessä on mökkejä, joten siellä tulee välttää tarpeetonta liikkumista ja kunnioittaa mökkiasukkaiden rauhaa.

Rauhallisempaan ja mökittömään länsikärkeen pääsee kävelemällä vajaan kilometrin helppokulkuista maastoa esimerkiksi sähkölinjaa pitkin. Rantaviiva mökkeineen kannattaa jättää tälläkin välillä rauhaa. Pohjoisempaan niemenkärkeen pääsee myös mökkitietä pitkin, mutta sen käyttöä on vältettävä, jotta suhteet maanomistajiin säilyvät hyvinä.

Storsjöträsket

Kristiinankaupungin sisämaan lintupaikat ovat varsin vaatimattomia merenrannan lähellä sijaitseviin verrattuna. Aiemmin mainittujen kosteikkojen lisäksi maininnan arvoinen on lähinnä Storsjöträsket.

Järvi sijaitsee Kristiinankaupungin eteläosissa Siipyyn ja Metsälän välillä lähes Satakunnan rajalla. Järven rannoilla ja etenkin eteläosissa on jonkin verran ruovikkoa, mutta suurimmaksi osaksi järvi on avovettä. Järven rannoilla kasvaa paikoin kapeana vyöhykkeenä vanhoja lehtimetsiä.

Järven lajisto on monipuolinen. Järven pesimälajistoon kuuluvat isoista linnuista kanadanhanhi ja joutsen. Myös kurkipari pesii järven lounaislaidalla. Kuikka ja kaakkuri pesivät ilmeisesti molemmat järvellä. Uikuista mustakurkku- ja silkkiuikku sekä härkälintu ovat löytäneet järven omakseen.

Nokikanan, sinisorsan, telkän ja tukkasotkan lisäksi vähälukuisemmista sorsista punasotka kuuluu järven pesimälajistoon. Peruslokkien lisäksi pesiviä lajeja ovat pikkulokki sekä kalatiira muutaman parin voimin.

Petolinnuista ruskosuohaukka ja nuolihaukka pesivät järvellä. Lisäksi merikotka ja kalasääski käyvät saalistamassa alueella. Järvi tarjoaa otollisen ympäristön myös monille yölaulajille. Esimerkiksi luhtahuitti on tavattu paikalla useampana vuotena.

Varsinaisen Storsjöträsketin lisäksi järven eteläpuolella oleva pieni järvi on tarkastamisen arvoinen paikka. Esimerkiksi yölaulajat ja -huutelijat viihtyvät hyvin myös pienemmällä järvellä. Harvinaisuuksia ei ole tavattu itse järvellä, mutta Storsjön pelloilta on löytynyt nunnatasku.

Ajo-ohje: Valtatie 8:lta käännytään Metsälään ja Siipyyhyn vievälle tielle (tie 6601). Siipyyn tietä ajetaan noin kymmenen kilometriä, jolloin käännytään vasemmalle Storsjön kylälle. Runsaan kilometrin jälkeen käännytään vasemmalle pikkutielle, josta laskee peltotie järvenrantaan noin 300 metrin jälkeen. Rannassa on matalassa vedessä isoja kiviä, joiden päältä järvelle näkee hyvin.