Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys

Lintujen talviruokinta

Punatulkku Kuva: Ismo Nousiainen Talvi koettelee pohjoisen lintuja. Yksi tapa selvitä talvesta on muuttaa etelään, mutta muutamat linnut kestävät myös kaamoksen. Kylmyys sinänsä ei ole ongelma, vaan ruoan saatavuus. Linnut kestävät koviakin pakkasia, mikäli ruokaa on riittävästi. Lintulaudat helpottavat monien lintujen talvista elämää. Kotipihojen ruokinnan ansiosta Suomessa talvehtii runsaasti lintuja, jotka eivät muuten pärjäisi täällä. Monet linnuston menestyjät ovatkin nykyisin lintulaudoilta tuttuja lajeja, kuten viherpeippo ja sinitiainen.

Lintujen ruokinta on yhteistyötä lintujen kanssa. Hyvät tavat edellyttävät, että kerran syksyllä aloitettua ruokintaa jatketaan läpi talven. Syksyllä ruokinta on hyvä aloittaa pakkasten ja lumipeitteen saapuessa, jolloin ravinnon löytyminen luonnosta vaikeutuu oleellisesti. Liian aikaisin sitä ei kuitenkaan ole syytä aloittaa, ettei turhaan houkutella aitoja muuttolintuja yrittämään tuhoon tuomittua talvehtimista.

Keväällä ruokintaa on hyvä jatkaa kunnes takatalvien vaara on ohitettu. Etenkin takatalvien aikana ruokinta voi pelastaa monia talven heikentämiä lintuja ja jo saapuneita muuttolintuja.

Tämän tekstin alkuosat käsittelevät jokaisen kodin pihalla mahdollista pikkulintujen ruokintaa. Lopussa on lyhyesti kerrottu myös isompien lintujen - kanalintujen, sorsien ja petolintujen - ruokinnasta.

Ruokintapaikka

Ruokintapaikka kannattaa perustaa riittävän lähelle, jotta sen hoitaminen on vaivatonta. Samalla ruokintapaikalla käyvien lintujen elämän seuraaminen on helppoa. Hyvä paikka on esimerkiksi pihapiirissä siten, että ruokintapaikan näkee keittiön tai olohuoneen ikkunasta.

Hyvä ruokintapaikka on riittävän suojainen, jotta tuuli ei pääse tarpeettomasti tuivertamaan. Linnuilla tulisi olla mahdollisuus päästä nopeasti puihin tai pensaisiin petoja turvaan. Liian lähellä pensaita ruokintapaikkaa ei ole kuitenkaan syytä sijoittaa. Ruokintapaikka kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan, jottei lintujen ruokailu keskeydy liian usein ihmisten liikkumisen vuoksi.

Puhtaus on puoli ruokaa myös lintujen ruokinnassa. Niinpä ruokintapaikka kannattaa siivota säännöllisin väliajoin. Siivoamisella vähennetään tautien leviämistä.

Ruokintavälineet

Periaatteessa linnuille tarjotaan kahdenlaista ruokaa: erilaisia jyviä ja rasvaa. Ne voidaan tarjota eri muodoissa ja eri välineiden avulla. Hyvällä ruokintapaikalla ruoan saatavuus on turvattu ja pilaantuminen estetty. Ruoka säilyy hyvänä, jos se pysyy kuivana. Usein voi olla myös paikallaan perustaa useampia ruokintapisteitä yhden ison sijaan. Lisäksi periaatteena voisi olla ruokinnan toteuttaminen mielummin vähän ja säännöllisesti kuin paljon ja epäsäännöllisesti periaatteen mukaisesti.

Ruokinta-automaatti on perinteinen tapa tarjota erilaisia jyviä. Automaatti on näppärä, koska ruokaa ei tarvitse lisätä joka aamu. Yleensä automaatti täytetään muutaman päivän tai viikon välein. Ruoan riittävyys riippuu ilmoista, lintujen määrästä ja automaatin koosta. Hyvässä automaatissa on riittävän suuri säiliö. Lisäksi siitä tulisi löytyä linnuille oma orsi, jotta ne eivät pääse sotkemaan siemeniä. Automaatin voi ripustaa naruun, sijoittaa pylvääseen tai seinälle. Automaatin mallia kannattaa sovittaa myös siementen koon mukaan, pienille siemenille riittää hieman vaatimattomampikin malli.

Automaatin voi rakentaa itse, mutta myös kaupoissa on tarjolla lukematon määrä erilaisia malleja. Automaatin rakennusohjeita ja malleja löytyy esimerkiksi täältä.

Monet linnut eivät kuitenkaan ole erityisen ihastuneita automaatteihin. Esimerkiksi keltasirkut syövät mieluummin maahan varisseita tai laakealla ruokintapöydällä olevia siemeniä.

Rasvaa voi tarjota esimerkiksi kaupoista löytyvien siemensekoitteisten pussien muodossa. Läskiä voi naulata lautaan ja laittaa sen seinälle tai pylvääseen. Läskin voi myös kääriä katiskaverkkoon ja kiinnittää puun kylkeen.

Ruoka

Linnuille tulee tarjota vain puhdasta ruokaa. Pilaantunut, homehtunut tai suolainen ruoka ei sovi linnuille.

Auringonkukan siemenet ovat ruokintapaikan suosituimpia eväitä. Ne kelpaavat etenkin tiaisille ja viherpeipolle sekä punatulkulle.

Rasva voi olla monessa muodossa: teurasjätettä, silavaa, ihraa tai läskiä. Kaupasta rasvaa voi ostaa myös rasvapalloina tai renkaina, joihin voi olla sekoitettuna erilaisia siemeniä. Rasva on etenkin tiaisten suosiossa.

Vilja on perinteistä lintulaudan ruokaa. Ruokintaan on käytetty yhtä lailla ohraa, kauraa kuin vehnääkin. Kaura on ollut ehkä suosituin laji, vaikka sen ravintoarvo ei olekaan kovin korkea. Viljansyöjiä ovat etenkin varpuset ja keltasirkut. Viljaa voi tarjota myös lyhteinä, mutta niiden vikana on usein kallis hinta ravintosisältöön verrattuna. Toisaalta pienelläkin maa-alalla voi kasvattaa omat lyhteet, jotka tuovat ruokintapaikalle näyttävyyttä.

Maapähkinät ovat muiden pähkinöiden tapaan linnuille herkkua. Parhaiten ne soveltuvat linnuille murskattuna. Silloin pähkinät ovat myös riittoisempia. Pähkinät ovat etenkin tiasten ja nakkelin suosiossa.

Muutkin siemenet kelpaavat linnuille, mutta usein niiden käyttöä rajoittaa korkea hinta. Erilaiset siemensekoitukset voisivat olla yksi vaihtoehto. Toisaalta rypsiä kannattaisi tarjota etenkin viherpeipolle, hempolle ja urpiaiselle. Hamppu ja hirssi löytävät syöjänsä pienistä siemensyöjistä, kuten pikkuvarpusesta ja punatulkusta. Muita linnuille kelpaavia siemeniä voivat olla esimerkiksi unikko, leseet ja erilaiset rikkaruohojen siemenet.

Marjat ja hedelmät ovat monien lintujen suosiossa. Esimerkiksi rastaita voi yrittää ruokkia syksyllä talteen laitetuilla ja kuivatuilla pihlajanmarjoilla. Myös omenat ja muut hedelmät kelpaavat samoille linnuille. Marjat ja hedelmät voivat houkutella myös punarintoja, rautiaisia, mustapääkerttuja sekä tilhiä. Myös eksoottisempia hedelmiä voi tarjoat linnuille. Esimerkiksi kookospähkinät voi halkaista kahtia ennen linnuille tarjoamista.

Soraa tai hiekkaa kannattaa tarjota linnuille muun ruuan ohessa ruuansulatusta helpottamaan.

Lajisto

Lintujen talviruokinnan lisääntyminen on lisännyt Suomessa talvehtivien lajien ja yksilöiden määrää.

Tiaiset ovat ruokintalautojen valtalajistoa, jotka syö etenkin rasvaa ja auringonkukansiemeniä. Talitiainen ja sinitiainen ovat asutuksen tuntumassa yleisimmät lajit. Metsien ruokintapaikoilla yleisiä ovat hömötiaiset. Lisäksi ruokintapaikalla voi tavata kuusi- ja töyhtötiaisen.

Siemensyöjät voivat viihtyä sopivilla ruokintapaikoilla suurinakin parvina. Keltasirkku on yleensä runsaslukuisin laji. Varpunen on toinen asutuksen tuntumassa yleinen laji. Viherpeippo on entistä useammin myös talvehtiva laji juuri ruokinnan ansiosta. Lisäksi punatulkku on ruokintapaikkojen runsaslukuisimpia siemensyöjiä.

Tikat naputtavat mielellään etenkin rasvaa. Käpytikka on yleisin ruokintapaikan vieras. Myös uhanalaista valkoselkätikkaa autetaan rasvaruokinnalla.

Muita ruokintapaikalta löytyviä lajeja voivat olla esimerkiksi kesykyyhky, urpiainen, närhi, kuukkeli ja harakka.

Ruokintapaikoilla voi tavata myös harvinaisempia lajeja. Yksi esimerkki on ajoittain Suomeen vaeltava pähkinänakkeli. Leudot syyssäät ja ruokinta saattavat ajoittain houkutella viivyttelemään tai jopa talvehtemista yrittämään sellaisiakin lajeja, jotka normaalisti muuttavat. Perinteisesti muuttavista linnuista esimerkiksi punarinta, västäräkki, rautiainen ja nokkavarpunen sekä peippo ja järripeippo voivat löytyä myös lintulaudalta.

Toisaalta keväällä aikaiset muuttolinnut käyttävät hyväksi ruokintapaikkojen tarjoamaa ravintoa etenkin takatalven aikana.

Ongelmia

Ruokintalauta kiinnostaa usein myös muita eläimiä kuin varsinaisia ruokinnan kohteita. Osa eläimistä syö vauhdilla pikkulinnuille tarkoitettua ruokaa ja pedot syövät itse pikkulintuja. Lisäksi taudit voivat koitua lintujen kohtaloksi.

Orava pitää monien lintujen tavoin hyvästä jyväravinnosta. Se on myös varsin ahne syöjä ja varastoija. Orava on erittäin taitava kiipeämään ruokintapaikalle ja se myös hyppää pitkiä matkoja. Lintulaudan suojaaminen oravalta onnistuu esimerkiksi sijoittamalla lintulauta pylvään päähän ja laittamalla pylvään varteen kiipeämisen estävän kauluksen. Lisäksi paikan täytyy olla riittävän kaukana puista, ettei hyppäminen onnistu.

Petolinnut osaavat etsiä saalista suuria parvia kerääviltä lintulaudoilta. Yleisin on varpushaukka, mutta joskus kanahaukkakin saattaa yllättää. Lisäksi varpusen kokokoinen varpuspöllö voi asettua pihapiiriin pidemmäksi aikaan ja kerätä varastoa kottaraispönttöön. Sijoittamalla ruokintapaikka riittävän suojaiseen paikkaan annetaan pikkulinnuille mahdollisuus pelastautua pensaiden tai puiden suojaan.

Kissat voivat myös yrittää ottaa osansa lintulaudan antimista. Kissojen saalistusta voi vaikeuttaa sijoittamalla lintulauta siten, ettei ihan sen vierellä ole vaanimisuojaa antavaa kasvillisuutta.

Varislinnuista etenkin harakka tai närhi saattavat ryövätä esimerkiksi rasvaa. Tämä on kuitenkin helppo välttää kiinnittämällä rasva huolellisesti alustaan esimerkiksi verkolla.

Taudeista yleisin on salmonelloosi. Salmonelloosiin sairastuneen linnun tunnistaa parhaiten pörhistyneistä höyhenistä ja apaattisesta käytöksestä. Mikäli tällainen lintu ilmestyy ruokintapaikalle, on paikalta syytä heti siivota siementet kuoret, ulosteet ja muut jätteet pois. Siisteyttä ylläpitämällä vähennetään tautien riskiä, sillä taudit leviävät suurelta osin ulosteiden kautta. Lintulautojen tavallisista lajeista herkimmin salmonelloosiin sairastuu punatulkku.

Seuranta

Ruokintalaudan elämässä on paljon mielenkiintoisia piirteitä. Ruokinnasta saa enemmän irti, jos sitä myös seuraa aktiivisesti. Havaintoja ei kannata jättää pelkän muistin varaan, vaan pienet muistiinpanot lintulaudan vieraiden lajeista ja lukumääristä ovat paikallaan. Näin vieraiden vaihtumista voi seurata talven edistymisen mukaan ja myös vuosien välillä. Mikäli haluaa seurata ruokintapaikan lintuja säännöllisemmin, kannattaa osallistua ruokintapaikkatutkimukseen. Helsingin yliopiston Eläinmuseon ohjauksella on talvesta 1988/89 lähtien seurattu lintulautojen elämää kautta Suomen parilla sadalla paikalla. Laskenta tapahtuu lokakuun alun ja huhtikuun lopun välillä. Muistiin merkitään kahden viikon jaksoissa suurin kerralla nähty yksilömäärä jokaisesta lintulajista. Tarkempia ohjeita ruokintapaikkatutkimukseen osallistumiseen saa Eläinmuseolta: (09) 1911, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto.

Kanalinnut

Teeriä on ruokittu pelloilla ja soilla, etenkin soidinalueiden läheisyydessä, esimerkiksi tynnyreistä tehdyillä automaateilla. Ruokinnan hyödyllisyydestä ei kuitenkaan olla kovin vakuuttuneita, joten se on nykyisin aika vähäistä. Pelloilla peltopyyt voivat kaivata ruokinta-apua. Etenkin jäisen maan aikaan ruoan löytäminen voi olla vaikeaa. Isoja ruokintapaikkoja ei kuitenkaan kannata perustaa, koska myös petoeläimet oppivat käymään niillä. Mieluummin kannattaa tehdä useampia pienimuotoisia ruokintapaikkoja suojaisiin paikkoihin. Esimerkiksi peltojen ojanpientareilla kasvavien kuusien ja pensaiden alustat tai latojen ja riihin seinustat ovat hyviä paikkoja. Automaattia ei tarvita, vaan jyvät voi laittaa maahan. Parhaiten kanalinnuille kelpaa suomalainen vilja, mutta peltopyyt voivat syödä auringonkukankin siemeniä pihojen lintulautojen alta. Lisäksi fasaani elää Suomessa pitkälti juuri ruokinnan ansiosta. Kanalintujen ruokintaan parasta materiaalia on vilja, esimerkiksi kaura. Viljan lisäksi linnuille voi tarjota ruoan käyttöä helpottavia jauhinkiviä soran muodossa.

Sorsat ja hanhet sekä kurki

Sorsia ja hanhia sekä kurkia voidaan ruokkia etenkin keväisin. Ruokinta vahvistaa lintujen kuntoa ja voi auttaa parempaan pesintätulokseen. Lajeja ruokitaan yleensä viljalla. Sorsille voidaan tehdä kelluvia ruokintalauttoja sopivan rauhallisiin paikoihin. Toisaalta etenkin hanhet ja kurjet löytävät maalle (pellolle/suolle) levitetyn viljan. Yleensä vilja levitetään paikkoihin, joissa lintujen tiedetään muutenkin liikkuvan, jolloin ruokinnan löytyminen on varminta.

Petolinnut

Petolintujakin on mahdollista auttaa selviämään talven yli. Etenkin merikotkien suojelu on pitkälti perustunut puhtaan ravinnon tarjoamiseen rannikolla. Samalla kotkat ovat voineet jättää vaarallisen muuttomatkan kauemmas väliin. Suupohjassakin ruokitaan maa- ja merikotkia talvisin haaskojen avulla. Haaskapaikan perustaminen edellyttää huolellista paikan valintaa sekä paljon työtä. Parhaaseen tulokseen päästään kun paikat perustetaan ja hoidetaan yhteistyössä. Mikäli kotkien haaskaruokinta kiinnostaa ota yhteyttä yhdistyksen toimihenkilöihin.

Linkit

Lintujen ruokkiminen on suosittua eri puolilla maailmaa. Lajistona on kaikkea mahdollista aina kolibreihin asti. Verkostakin löytyy roppakaupalla aihetta käsitteleviä sivuja. Sivuilta löytyy ohjeita, päiväkirjoja, tutkimusta, verkkokameroita, ruokintavälineiden myyjiä ym. Alla on muutama hyvä lähtökohta samanhenkisten pariin. Lisää voi etsiä hakukoneilla; esimerkiksi bird* feed* tuottaa paljon selailtavaa.