Suomen luonnonsuojeluliitto, Tiedote 5.6.2006

Luonnonsuojeluliitton ympäristöpalkinnot kuukkelitutkijoille
ja metsäsuhdetta kuvanneille valokuvaajille

Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi vuoden 2006 ympäristöpalkintonsa Suupohjan kuukkelitutkimukselle sekä Ritva Kovalaiselle ja Sanni Sepolle metsien ja puiden kulttuuriarvojen suojelusta valokuvataiteen keinoin.

Suupohjan kuukkelitutkimuksen aloitti biologian lehtori Nils Fritzén yhdessä Harry Lillandtin kanssa vuonna 1974. Projektissa on värirengastuksen avulla selvitetty kuukkelipopulaatioiden selviämistä lajin levinneisyysalueen reunalla Etelä-Pohjanmaalla. Tutkija Bo-Göran Lillandtin johdolla on sittemmin DNA-tutkimusten avulla selvitetty näiden paikkalintujen sukulaisuussuhteita ja elämää. Projektissa useat henkilöt ovat vuosien varrella tehneet paljon vapaaehtoistyötä. Viime vuoden toukokuusta lähtien Suupohjan kuukkelitutkimusprojekti on ollut osa Helsingin ja Turun yliopistoissa toimivan Evoluutiogenetiikan ja -fysiologian huippuyksikköä.

- Kuukkelin katoaminen Etelä-Suomesta muutaman viime vuosikymmenen aikana kuvaa alueen metsäluonnon tilannetta tällä hetkellä. Toivomme, että myös päätöksentekijät huomioisivat saatavilla olevan runsaan tutkimustiedon metsäluontoa koskevassa päätöksenteossa, Bo-Göran Lillandt toteaa.

Valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo ovat yli vuosikymmenen ajan perehtyneet puihin ja metsiin liittyviin henkisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Puiden kansa -hanke on tuonut suomalaisten tietoisuuteen luonnonuskontomme ja metsäkulttuurimme unohtuneita piirteitä. Uhripuiden, karhunkallohonkien ja pyhien paikkojen kartottaminen ja valokuvaaminen, sekä tämän tutkimuksellisen tiedon yhdistäminen taiteelliseen ilmaisuun tuo erityisellä tavalla henkisen luontosuhteen elämykselliseksi. Laajasti Suomea ja nyt myös ulkomailla kiertävä näyttely sekä kirja ovat koskettaneet monia. Tänä vuonna Puiden kansa -kirjasta ilmestyi uudistettu laitos, sekä englannin ja saksan kieliset laitokset.

- Kohtalomme riippuu siitä, miten hyvin huolehdimme puista, metsistä ja niiden elintilasta. Voimme ajatella vanhoja uhripuita tämän tiedon symbolina. Puut ja metsät - etenkin vanhat - ovat muistutus syvästä ajasta, menneestä ja tulevasta. Ympäristö, jossa vuosisatoja vanhat puut elävät yhtä hitaasti kuin kuolevatkin, on henkisesti korvaamattoman arvokas, Sanni Seppo sanoo.

- Ihminen tarvitsee merkityksiä kantavia ympäristöjä nähdäkseen paremmin oman elämänsä kulun osana historiaa ja suurta elämänvirtaa. Vanhojen puiden kaataminen on, kuten vahojen rakennustenkin purkaminen, henkisen ympäristömme surutonta aavikoittamista, Ritva Kovalainen jatkaa.

Suomen luonnonsuojeluliitto on jakanut Ympäristövuodesta 1980 lähtien ympäristöpalkintonsa tunnustukseksi ympäristömme hyväksi tehdystä työstä. Palkinto jaetaan vuosittain Maailman ympäristöpäivänä 5.6., tänä vuonna Ateneumissa Luonnon lumo -näyttelyssä.

Lisätietoa:
Matti Nieminen, viestintäpäällikkö, p. 050-5642283, matti.nieminen@sll.fi
Bo-Göran Lillandt, p. 040-737 2473, bo-goran.lillandt@utu.fi
Kuukkeli kiikarissa, Suupohjan kuukkelit
Ritva Kovalainen, p.040 5478464, ritva.kovalainen@sci.fi,
Sanni Seppo, p.0500 185609, sanni.seppo@kolumbus.fi
Puiden kansa

Luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkintojen saajat.

Kuukkelitutkija Bo-Göran Lillandtin kiitospuhe
Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristö­pal­kin­non jakotilaisuudessa
Ateneumin taidemuseossa Helsingissä Maailman ympäristöpäivänä 5.6.2006

Suomen luonnonsuojelutoiminnan juuret ovat monella paikkakunnalla luontotutkimuksessa ja eri­tyisesti lintututkimuksessa. On luonnollista, että he jotka luontoa tutkivat ja tuntevat, myös soit­tavat hälytyskelloa, kun luonnossa on jotakin vialla. Niin oli silloin, kun ympäristömyrkyt uh­kasivat petolintukantoja 1960-luvulla, ja silloin kun Siikalahtea ja Koijärveä uhkasi kui­vattaminen maatalouskäyttöä varten 1970-luvulla. Kun rikkipäästöt uhkasivat Etelä-Poh­jan­maan metsiä 1980-luvun alussa, olivat paikalliset lintumiehet eturintamassa puolustamassa luon­non ja ihmisen oikeutta puhtaaseen ilmaan. Tuon prosessin aikana alkoi oma urani luonnon puo­lus­tajana yhteistyössä mm. Suupohjan kuukkeliprojektin aloittajan, biologian lehtori Nils Fritzénin kanssa. Niin ollen kuukkelilla on ollut keskeinen asema luonnonsuojelijoiden mas­kot­ti­na Kristiinankaupungin seudun ympäristötoiminnassa jo kolmenkymmenen vuoden ajan.

Luonto- ja lintututkimustausta ilmenee selvästi tarkasteltaessa Suomen luonnonsuojeluliiton ym­pä­­ristöpalkintojen saajien luetteloa vuosien var­relta. Intohimoisia lintututkijoita on pal­kittu useas­ti. Heistä tunnetuimpia ovat Pentti Linkola, Leo Lehtonen ja Pertti Saurola. Heille - ja mo­nil­le muillekin palkinnon saajille - panostus tiedotukseen on ollut merkittävä osa tutkimusta. Il­man tietoa ei ole tiedotettavaa, mutta ilman tiedotusta ei kerätystä tiedosta myöskään ole käy­tän­nön hyötyä. Tästä on monella nykypäivän tutkijalla - ja tutkimuspolitiikan kehittäjälläkin – pal­jon opittavaa. Yliopistomaailmassa ei nykyään arvosteta riittävästi tutkijoiden panostuksia tie­teen popularisointiin eikä paneutumista yhteiskuntakeskusteluun. Sen vuoksi tutkijoilla ei ole ai­kaa tuohon tärkeään toimintaan.

Siitä huolimatta olemme Suupohjan kuukkelitutkimuksessa pyrkineet tietoisesti tutkimustiedon ke­räämisen ohella myös aktiiviseen tiedottamiseen kotimaassa. Luotettavan tiedon avulla ha­luam­me edesauttaa metsälajien suojelua Etelä-Suomessa. Kun yksi vanhan metsän asukki katoaa metsien muu­tosten takia, on monien muidenkin lajien tila kriittinen. Kuukkelin saama merkittävä huomio julki­suu­dessa - tämä ympäristöpalkinto mukaan lukien - on osoitus siitä, että tiedot kuukkelin tilan­tee­s­ta ovat menneet eteenpäin. On ollut mukavaa nähdä, että pitkäaikaisesta tutkimuksesta on ol­lut käytännön hyötyä suojelutoiminnalle, eikä tieto ole jäänyt tutkijoiden arkistoihin. Seuraavaksi odo­­tamme päättäjiltä käytännön toimenpiteitä metsäluonnon hyväksi olemassa olevan tut­ki­mus­tie­don pohjalta. Emmehän halua, että aito metsäluonto katoaa Etelä-Suomesta niin kuin laajoilla alu­eilla Euroopassa on käynyt jo aikoja sitten?

On syytä korostaa, että Suupohjan kuukkelitutkimusprojekti on monen henkilön panostuksen tu­los. Palkittavana ei ole vain yksi tai muutama henkilö, vaan iso joukko henkilöitä ja or­ga­ni­saa­tioi­ta, jotka ovat olleet mukana vaikuttamassa laajamittaisessa ja pitkäaikaisessa tutkimus- ja tie­do­­tusprosessissa. Kuukkelia maastossa tutkineet henkilöt ovat vain pieni osa tuosta joukosta. Li­säk­si on tarvittu jopa kuudentoista eri tutkimusta ja luonnonsuojelua tukevan säätiön tukea sekä yh­teis­työtä useiden taitavien lintukuvaajien, eri toimittajien ja monien tutkijoiden kanssa. Osalle heistä kuukkelin ja met­säluonnon puolesta tehty työ on ollut harrastus, muille se on ollut osa päätoimista työtä. Kun on työskennellyt jonkin asian puolesta omasta intohimostaan lähes 30 vuotta, tuntuu erin­omai­sel­ta saada huomiota ja arvostusta muiltakin. Näillä sanoilla esitän kuukkeliprojektin puolesta kii­tok­set saamastamme palkinnosta.

Bo-Göran Lillandt
kuukkelitutkija
Kristiinankaupunki/Helsinki