Outo lintu
Sain käsiini uunituoreen julkaisun, erilaisen lintukirjan. Kyseessä on oman pitäjän tuote, ja siten merkittävä lisä Kauhajoen "luontokirjojen" joukossa. Henkilökohtaisesti pitkäaikaiset tutut kirjoittajat tekevät siitä osaltaan kiinnostavan. Kirjan kuvituksesta vastaava taiteilija, Niffe, on myös tuttu tuotantonsa perusteella.Outo lintu on mielenkiintoisesti poikkeava lintukirja. Sen kansien väliin on koottu 48 "lintulajia", joita ei esitellä missään kymmenissä, yleisesti saatavissa, lintukirjoissa.
Kyseessä olevat lajit kun ovat yleisessä puhekielessä käytettyjä ilmaisuja tietynlaisista tyypeistä. Usein vieläpä vähän arveluttavassa merkityksessä käytettäviä. Kirjassa näitä lajeja kuvataan vahvasti huumorilla väritettynä. Kirjassa esiteltävistä lajeista on sanallinen kuvaus ja lähes kaikista on myös taiteilija Niffen osuva piirros.
Kirjan valmistuminen on ollut pitkällinen prosessi, joten suoritus on siltäkin osin hatunnoston arvoinen. Sitkeyttä ja mielikuvitusta, etten sanoisi hulluuttakin, on vaadittu melkoisesti pitkällinen tahkoamisen aikana. Onneksi Rintaloilla sitä tunnetusti on. Jääköön mainitsematta mitä.
Lajeista on aukeaman kuvaus, toisella pääsääntöisesti teksti, toisella kuva. Poikkeuksiakin on. Outolinnusta on kuva vain kansilehdellä (Lassi Rintalan väripiirros), eikä saman aukeaman punakukosta ole kuvaa ollenkaan. Muutamissa tapauksissa tekstiä on riittänyt kuvasivullekin ja kuvaa tekstisivulle.
Kirjan ulkoasu on kevyt, vaikka se onkin kovakantinen ja kansilehdellä varustettu. Sisällysluettelon ja lyhyen johdannon, jossa mm. kerrotaan lajinvalinnan kriteerit lyhyesti, päästään lajiesittelyyn.
Nimen ja tieteellisen nimen (tottakai!) jälkeen on väljästi sijoitettu tekstiosa. Aukeaman oikealla sivulla on kuva esiteltävästä lajista. Näin edetään aakkosjärjestyksessä aapiskukosta (Repetitio est mater studiorum) viimeiseen lajiin, äimänkäkeen (Cuculus cummatus). Normaalia systematiikkaa ei ole voitu käyttää, koska luokittelua näille lajeille ei ole tehty.
Kirjassa esitellään useita tuntemattomien heimojen edustajia, mm. viskisieppo (Ballandines preferae) kuuluu humalahakuisten heimoon! Tuttujakin löytyy, mm. ilolintu (Pica erotica) mainitaan harakan sukulaiseksi.
Vaikka monien lajien nimi on hyvinkin tuttu ja merkityskin pääosin, on huumorilla höystettyä tekstiä mukava lukea. Sattuvat kuvat tukevat hyvin tekstiä ja saavat suupielet venymään kohti korvia.
On ilahduttavaa, että tunnettu kustantaja on ottanut hoitaakseen kirjan markkinoille pääsyn. Jos ajattelee aihepiiriä, on potentiaalinen ostajakunta rajoitettu ja siten myös voittomarginaali. Omakustanteena tällainen huumoriteos saattaisi jäädä tekemättä kirjan vaatiman työn ja kannattavuuden epätasapainon vuoksi.
Outo lintu-kirjan soisi löytävän tiensä ainakin jokaisen suupohjalaisen lintuharrastajan hyllyyn, siksi ansiokas työ Rintaloiden teos on. Tällaisia vähemmän vakavia kirjoja kaivattaisiin markkinoille ehkä enemmänkin osoittamaan, että lintuharrastus voi olla muutakin kuin muista piittaamatonta ryppyotsaista bongaamista tai tieteellistä puurtamista.
Keijo T. Seppälä
| Etusivu
| Hakemisto
|