| Närpiössä tavatut lajit |
Nämpnäsin kylässä on runsaasti hyviä lintupaikkoja. Lilla Ledgrundin niemellä on hyvät mahdollisuudet seurata merilinnustoa ympäri vuoden. Esimerkiksi kuikkamuutto on keväällä hyvin hallittavissa. Niemen edustalla meri jäätyy vain hetkeksi sydäntalvella. Railoja voi kuitenkin ilmestyä keskitalvellakin.
Paikka soveltuu mainiosti myös muiden muutto- ja vaelluslintujen tarkkailuun sekä
keväällä että syksyllä. Lähettyvillä pesii runsaasti
merilintuja ja erityisesti
tiiroja, joita voi katsella kesäisin niemeltä. Lilla Ledgrundin vieressä sijaitseva lahti
Svartörsfjärden
on matalan veden aikaan erinomainen kahlaajapaikka. Toinen hyvä kahlaajalahti on
Sundfjärden.
Ajo-ohje: Lilla Ledgrundiin pääsee Närpiö-Korsnäs tieltä (673), kun pohjoiseen ajettaessa ohitetaan ensin Kalaxin kylä ja Tjärlaxin risteys, josta ajetaan noin 4 kilometriä, jossa vasemmalle kääntyy kartassa ruskea tie (viitta Nämpnäs). Tietä ajetaan puoli kilometriä, jolloin tullaan kylään ja ylitetään silta. Sillan kupeesta (länsipuolelta) käännytään vasemmalle (viitat Öskatan, kalasatama). 2,3 kilometrin jälkeen käännytään päällystetyltä tieltä soratielle oikealle (sama viitoitus). 2 kilometrin jälkeen kääntyy viitan osoittama tie Svaröreniin. Suoraan ajettaessa (ei Svaröreniin) kääntyy 4,3 kilometrin jälkeen viitan osoittama tie kalasatamaan. Kalasataman risteyksestä on matkaa niemen kärkeen noin 1,8 km, josta kääntyy pikkutie vasemmalle. Tien 500 m on parasta kävellä rantaan.
Hinjärvträsket sijaitsee Närpiön pohjoisosissa puoliksi Korsnäsin puolella. Rannat ovat matalat ja vettä on monin paikoin alle kaksi metriä. Järvestä löytyy myös saaria ja karikkoja varsin paljon. Matala vesi tarjoaa myös monille linnuille otolliset olosuhteet ruokailuun. Ilmaversoiskasvillisuutta on melko runsaasti, etenkin kortetta ja paikoin osmankäämiä.
Koko järvellä on linnustollista arvoa, mutta selvästi parhaimmat paikat ovat järven eteläpää ja koilliseen suuntautuva umpeenkasvava lahti Långviken. Järvellä käyvät saalistamassa monet kalaa syövät linnut, kuten kuikka, kalasääski ja merikotka. Petolinnuista pesiviä ovat ruskosuohaukka ja nuolihaukka. Järven pesimälinnustoon kuuluvat perusvesilintujen lisäksi joutsen.
Järvellä pesivät monet isot lokit ja rehevissä lahdissa myös nauru- ja pikkulokki. Rannoilla on kesäisin äänessä runsaasti ruokokerttusia. Syksyllä järvellä näkyy usein harmaahaikaroita. Lisäksi järvi on joutsenille ja vesilinnuille tärkeä levähdyspaikka.
Ajo-ohje: Valtatie 8:n suunnalta järvelle pääsee samaa kautta kuin Risnäsmossenille eli ajamalla Ylimarkusta Bodbackaan tietä 675. Långvikenin rantaan voi yrittää kylän jälkeen olevien pikku peltojen kautta. Järven eteläpuolelta kulkee pikkutie, jolta voi tavoitella järven rantoja esimerkiksi noin kilometrin ajon jälkeen. Parhaiden alueiden puoliväliin pääsee tekemään yleissilmäyksen ajamalla kylän muistomerkille.
Piolahti (Pjelaxfjärden) on Suupohjan perinteisin lintupaikka. Merenlahdelle muodostuu alhaisella vedellä laajoja rantalietteitä. Vesilinnut ja kahlaajat viihtyvät paikalla keväästä syksyyn. Lajisto ja lintumäärä vaihtelevat muuton ja pesimäkauden etenemisen tahdissa.
Piolahti on linnuille tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka. Avoimilla rantalietteillä ruokailee parhaimmillaan satoja kahlaajia. Paikalla voikin nähdä monipuolisen valikoiman lähialueilla pesiviä ja alueen kautta muuttavia lajeja. Tyypillisiä lajeja ovat tylli, liro, suokukko ja lapinsirri. Satunnaisia vieraita ovat olleet mm. pari arokahlaajapääskyä, rantakurvit ja lampiviklot.
Sorsat ruokailevat matalassa vedessä suurina parvina keväällä ja loppukesällä. Valtalajeja ovat tavi, haapana ja sinisorsa, mutta mielenkiintoisimpia ovat olleet amerikanhaapana, punapäänarsku ja valkoposkisorsa. Vesilintulajistosta puuttuvat lähinnä kaikkein merellisimmät lajit. Myös hanhet ja harmaahaikarat viihtyvät lahdella.
Piolahden laakeita rantoja kiertää niittylaikkujen täplittämä ruovikkovyöhyke. Vyöhykkeellä elävät niin viiksitimalit, kerttuset kuin monet tavallisemmatkin varpuslinnut.
Merenlahden pohjoispuolen pellot ovat tärkeitä osa kokonaisuutta. Keväisin pelloilla ruokailevat hanhi- ja joutsenparvet. Hieman myöhemmin pelloilta voi löytää satojen yksilöiden kahlaajaparvia. Pellot ovat Suupohjan varmin keväinen keräkurmitsapaikka. Syksyisin säännöllisiä vierailijoita pelloilla ja niityillä ovat mm. heinäkurpat ja isokirviset. Petolinnuista alueella näkee muuttohaukkoja ja suohaukkoja mukaan lukien niitty- ja arosuohaukka.
Ajo-ohje: Piolahti sijaitsee Närpiön eteläosissa valtatie 8:n ja kantatie 67:n risteyksen tuntumassa. Merenlahden itärannalla on hieman huonokuntoinen lintutorni, mutta parhaimmat katselupaikat löytyvät usein lahden länsirannalla kulkevan tien tuntumasta.
Pääteiltä käännytään Piolahden kylälle (viitta Pjelax, Kristinestadsvägen, tie 6761). Parhaat katselupaikat etenkin iltapäivällä löytyvät lahden länsirannalta Rörgrundiin johtavan tien (Rörgrundsvägen) varresta lahden perukan tasalta.
Piolahden pohjoispuolen pellot ovat Suupohjan monipuolisimpia lintupeltoja etenkin keväisin. Hyvät lintupellot ulottuvat Piolahden partaalta kapeana kaistaleena Bäcklideniin saakka. Peltojen itälaidalla kulkee paikallistie, joten lintujen havainnoiminen on helppoa. Lisäksi isoja parvia on monesti juuri suurimman tien eli kantatie 67:n pohjoispuolelta.
Keväällä paikalla levähtää etenkin hanhi- ja joutsenparvia. Etenkin kanadanhanhet viihtyvät usein aivan kantatien laidalla. Isojen lintujen määrissä ei päästä Lålbyn summiin, mutta joka tapauksessa lintuja voi olla paikalla useampi sata. Isojen lintujen lisäksi alueella ruokailee usein suuria peippo- ja kyyhkysparvia.
Piolahden pellot vetävät puoleensa myös kahlaajia. Kevään mittaan alueelta voi summata tuhansia suokukkoja ja satoja kapustarintoja. Onpa pelloilla nähty kohtuullinen punakuiriparvikin lepäilemässä.
Vähälukuisemmista muuttajista paikalla on usein otollinen tilaisuus seurata levähtäviä ja muuttavia petolintuja: tuuli- ja ampuhaukat istuvat usein latojen katolla piekanoiden tyytyessä leijailemaan alueen yllä.
Piolahden pelloilta on löytynyt myös koko joukko harvinaisuuksia: mm. aropääskykahlaaja, niittysuohaukkoja, lyhytnokkahanhia, pikkujoutsenia, viiriäisiä, heinäkurppia, punakottarainen, isokirvisiä, kattohaikara, keräkurmitsoja ja sitruunavästäräkkejä.
Piolahden kylän läpi virtaavan puron varsi on yölaulajille otollista maastoa, josta usein löytyvät ainakin tavallisimmat lajit. Myöhemmin kesällä peltojen kautta lentää Piolahdelle satamäärin kerääntyviä merihanhia.
Risnäsmossen on laaja suokokonaisuus Närpiön pohjoisosassa. Suon keskeinen osa muodostuu kahdesta maakannaksen toisistaan erottamasta hieman erilaisesta alueesta. Suon länsiosassa on iso lampi. Lammen eteläpuolella on harvassa kasvavien mäntyjen hallitseman alueen lisäksi laaja aukea alue. Itäpuolisella östra-Risnäsmossenilla kasvaa harvakseltaan mäntyä, eikä varsinaista täysin avointa suota ole juurikaan. Sen sijaan sieltä löytyy allikkoalue, jossa on muutamia kymmeniä pienehköjä vesilampareita.
Suo on linnustoltaan Närpiön soista monipuolisin. Kuikka viihtyy isossa lammessa. Pienemmätkin allikot kelpaavat muutamille taveille, sinisorsille, tukkasotkille ja telkille. Myös mustakurkku-uikku on kelpuuttanut allikot asuinpaikakseen.
Kahlaajista suolla viihtyvät peruslajien liron ja kapustarinnan lisäksi esimerkiksi punajalkaviklo. Etenkin suon avoimella osalla on kuovien reviirejä runsaasti.
Aikoinaan suurin joukoin suolla pesineet harmaalokit ovat lähes tyystin hävinneet. Lokkilinnuista alueella asustaa eniten kala- ja naurulokkeja. Tosin niidenkään määrä ei kasva kovin suureksi. Lisäksi suolla on harmaalokkeja ja kalatiiroja muutama pari.
Ehkä mielenkiintoisinta Risnäsmossenin linnustossa ovat kuitenkin kurjet. Muutaman pesivän parin lisäksi suolla viihtyvät useat kymmenet luppokurjet. Luppokurjet yöpyvät suolla, mutta viettävät päivät usein muualla ruokaillen. Luppokurjet liikehtivät etenkin auringonlaskun ja auringonnousun aikaan. Lisäksi kurjet sulkivat suolla. Merkkinä tästä allikoiden rannoilta löytyy satoja sulkia ja höyheniä. Luppokurkien määrä on viime vuosina ollut 50–100 linnun välillä.
Ajo-ohje: Risnäsmossen sijaitsee valtatie 8:n ja Hinjärven välissä. Suon länsiosan isolle lammelle pääsee esimerkiksi ajamalla Ylimarkusta Hinjärvelle tietä 675. Runsas pari kilometriä ennen Bodbackan kylää kääntyy pohjoiseen metsätie (risteyksessä pieni puuviitta myös nevalle). Kolmesataa (300) metriä ennen tien päätä lähtee oikealle (kaakkoon) polku, joka vie suoraan lammen rantaan nuotiopaikalle. Metsäautotiet kiertävät nevan melko tarkkaan joka puolelta, joten muita reittejä voi parhaiten harkita kartan kanssa.
Maalahden, Närpiön ja Jurvan rajamailla sijaitseva Sanemossen (Sarvineva) on toinen Närpiön kuuluisista soista. Täysin aukea ja enimmäkseen lyhytkortista nevaa kasvava suo on halkaisijaltaan yli kolme kilometriä. Allikoita on varsin vähän ja ne ovat melko pieniä, koska suo ei ole vielä kehittynyt kovin pitkälle. Neva on melko kuiva, mutta säästynyt lähes täysin ojituksilta.
Allikoiden vaatimattomuuden vuoksi vesilintuja on vähän: lähinnä tavi ja sinisorsa. Mielenkiintoista on, että viime vuosilta on kesähavaintoja myös metsähanhesta.
Sanemossenilla pesi vuosikausia isoja määriä harmaalokkeja. Nykyisin niitä on enää yksittäispari kuten merilokkiakin. Hieman enemmän on naurulokkeja ja etenkin kalalokkeja. Suon laajuuden ansiosta monien kahlaajien ja varpuslintujen parimäärät nousevat suuriksi.
Suolla on vahva pikkukuovikanta lirojen, kapustarintojen, kuovien, töyhtöhyppien ja punajalkaviklojen sekä suokukkojen seurana. Aiemmin suolla on pesinyt suosirrejäkin ja onpa mustaviklonkin pesä löytynyt. Pedoista suolta voi yhyttää nuoli- ja ampuhaukan sekä isolepinkäisen. Varpuslinnuista nevalla tavataan poikkeuksellisen runsaasti kiuruja ja niittykirvisiä.
Risnäsmossenin tavoin Sanemossen vetää puoleensa luppokurkia, joita on tavattu viime vuosina kesäisin noin 70. Kurjet, hanhet ja joutsenet levähtävät nevalla muuttoaikaan suurinakin parvina.
Ajo-ohje: Sanemossen on valtatie 8:n itäpuolella heti Pirttikylän peltojen koillispuolella. Suon eteläpuolella Pirttikylästä Saneen menevän tien kautta pääsee aivan nevan laitaan.
Närpiön pohjoisosiin suuntautuvan retken lisukkeeksi sopii pieni poikkeaminen myös Maalahden puolelle. Heti kunnanrajan pohjoispuolelta löytyy nimittäin mainio lintuvesi Nojärv. Järvenlaskun seurauksena syn-tyneet rantatörmät erottavat saraniityn ympäröivistä, osin edustavistakin soista. Järvi on umpeenkasvava järvikortevaltainen kosteikko, mutta avovettäkin löytyy.
Alueella pesii monipuolinen kahlaaja- ja etenkin vesilintulajisto. Perussorsalajit pesivät usean parin voimin ja mustakurkku-uikku sekä nokikana yksittäisparein. Isoista linnuista pesiviä ovat joutsen ja runsas puolenkymmentä kurkiparia. Lisäksi kaakkuri pesii lähistöllä.
Lokeista lähinnä naurulokkeja pesii muutama pari. Kahlaajista kosteikolta voi yhyttää lirojen lisäksi esimerkiksi mustaviklon, punajalkaviklon ja valkoviklon. Muuttoaikaan alueella myös levähtää vesilintuja, esimerkiksi uiveloita. Lisäksi kosteikkolla saalistaa useita merikotkia ja kalasääskiä etenkin kalojen kutuaikaan. Järvellä pesiviä petoja ovat ruskosuohaukka ja nuolihaukka. Rannoilla voi tavata esimerkiksi varpuspöllön ja pikkutikan.
Ajo-ohje: Valtatie 8:lta järvelle pääsee kääntymällä Pirttikylästä Velkmossenin tielle, josta käännytään edelleen Nojärven kylälle. Kylältä on järven etelärantaan muutama sata metriä. Linnustollisesti parempi alue on kuitenkin järven pohjoispäässä, jonne pääsee Petolahteen vievän tien kautta. Järven rannoilta löytyy myös lintutorneiksi kelvollisia jahtilavoja.
Vanhan rantatien (Närpiö–Korsnäs, tienumero 673) varresta löytyy mainio levähdyspaikka. Eväiden syönnin lomassa on otolliset mahdollisuudet tähystellä edessä avautuvan lahden lintuja.
Maantien itäpuolelle jää matala ja ruovikkoinen lahdenpoukama, jossa on vain hieman vettä keskellä. Meren puolella avautuu matalahko ja kauempana saarten kirjoma merenlahti.
Lahdella on usein lepäileviä kahlaajia ja sorsia, mutta myös pesimälinnusto on kelvollinen. Etenkin anas-sorsia ja hanhia on lahdella usein melko isoinakin parvina. Hanhista lahdella viihtyvät parhaiten kanadalaiset. Myös kurki pesii lahdella.
Vähälukuisemmista lajeista lahdella näkee usein esimerkiksi harmaahaikaroita. Petolinnuista alueella pesivät esimerkiksi ruskosuohaukka ja nuolihaukka.
Rangsbyfjärdenin pohjoispuolella sijaitsevan Långvikenin perukasta voi myös löytää mukavasti lintuja. Etenkin syksyllä lahdella on paljon lepäileviä joutsenia. Varsinaisen Rangsbyfjärdenin kanssa alue tarjoaakin Suupohjan parhaat mahdollisuudet tutustua syksyisten joutsenten elämään.
Ajo-ohje: Lahden itärannalla sijaitsevalle levähdyspaikalle on matkaa Närpiöstä valtatie 8:lta noin 23 kilometriä. Samoja lintuja pääsee katsomaan hieman eri kulmasta, jos ajaa levähdyspaikalta 1,3 kilometriä Korsnäsiin päin ja kääntyy Fagerön huvikeskukseen. Tien päästä löytyvältä laiturilta on hyvä tähystellä lahdelle. Sieltä näkee myös ruovikoihin, jotka ovat piilossa tienvarren levähdyspaikalta. Ruovikossa voi ajoittaa olla myös kurkiparvia.
.
Långvikenille käännytään rantatieltä pari kilometriä Fagerön risteyksen jälkeen. Risteyksessä on Långviksvägen-viitta. Vanhaan kalasatamaan (Långvik hamn) johtava tie kääntyy noin 1,6 kilometrin matkan jälkeen.
Träskholmsfjärden on hyvin matala merenlahti, jonka linnusto on monipuolinen ja runsas. Erityisesti alueen eteläosissa vettä on vähän ja vesikasvillisuus sekä ruovikko ovat runsaita. Pesimälinnusto on monipuolisimmallaan juuri tässä osassa lahtea.
Lahdelle kerääntyy keväisin tuhansia sorsia, etenkin puolisukeltajia. Syksyllä lahdelle voi kerääntyä satoja joutsenia. Etenkin matalan veden aikaan lahti houkuttelee lietteillään myös kahlaajia. Lahdella on tavattu useimmat Suomessa pesivät kahlaajalajit. Erityisesti Finnsätersviken on tärkeä yöpymispaikka kurjille, joita on laskettu parhaimmillaan tuhat yksilöä.
Lahden pesimälintuja ovat kurki, joutsen ja ruskosuohaukka. Kesäyön ääntelijöistä lajistoon kuuluvat ainakin ajoittain luhtahuitti ja luhtakana sekä kaulushaikara. Myös lehtopöllö pitää reviiriään lahden ympäristössä. Suupohjassa vähälukuisista lajeista lahdella viihtyvät rytikerttunen ja viiksitimali monen parin voimin. Viiksitimali on lahden ruovikkojen yleisimpiä lajeja. Alue onkin Suomen parhaimpia paikkoja lajin tapaamiseen.
Saalistavat kalasääsket ja merikotkat sekä nuolihaukat kuuluvat lahden vakiovieraisiin. Pitkälti lehtipuuvaltaisissa rantametsistä viihtyvät monet mustapääkertut ja satakielet. Myös monet tikat, pikkutikka mukaan lukien, löytävät sijansa rantametsistä.
Ajo-ohje: Träskholmsfjärden sijaitsee Rangsbyfjärdenin eteläpuolella. Närpiön suunnalta tultaessa lahdelle pääsee ajamalla Nämpnäsistä pohjoiseen vajaa kaksi kilometriä ja kääntymällä Börsskäriin vievälle tie. Noin kilometrin jälkeen kääntyy oikealle valkoisen talon vierestä kulkeva huonokuntoinen tie, joka vie lahden perukkaa kohti hiekkakuopille. Viimeiset sadat metrit sujuvat varttuneen taimikon läpi kulkevaa polkua pitkin. Polku vie lahden eteläosan halkaisevalle padolle, jolta on hyvä havainnoida alueen linnustoa. Myös lahden länsi- ja pohjoisrannalta voi löytää kelvollisia tähystyspaikkoja.
Närpiönjoen suussa oleva merenlahti on myös otollinen lintupaikka. Lahti sijaitsee Kaskisiin vieviltä silloilta (kantatie 67) pohjoiseen. Siltojen lähellä lahti on avoin, mutta lahden perällä jokisuussa kasvillisuus on rehevää ja se kattaa hyllyvinä lauttoina laajoja alueita. Alueella on myös laajoja ruovikoita. Alue on poikkeuksellinen myös siksi, että rannat ovat laajalti rakentamattomia.
Alueen linnusto on monipuolinen. Pesimälajistoon kuuluvat mm. ruskosuohaukka, sinisuohaukka, kurki, joutsen, nokikana ja jänkäkurppa. Lahdella pesii runsaasti sorsia ja kahlaajia. Myös lokit ja petolinnut ovat näyttävästi esillä. Yölaulajista on kuultu tavallisimpien lajien lisäksi esimerkiksi viitasirkkalintua. Tosin yölaulajaretket harvemmin suuntautuvat pitkän kävelymatkan päähän.
Petolinnuille lahti on Suupohjan tärkeimpiä saalistusalueita. Lahdella näkee usein lähistöllä asustelevia kalasääskiä, merikotkia, kana-, varpus-, hiiri-, mehiläis-, nuoli- ja tuulihaukkoja saalistamassa. Myös haarahaukka on tavattu lahdella viimeksi 1998.
Pesivien lintujen lisäksi lahdella levähtää etenkin suuria vesilintuparvia. Usein paikalla on satapäisiä sorsaparvia. Myös merihanhia voi kerääntyä alueelle kohtuullisia määriä.
Ajo-ohje: 67:n silloille on helppo päästä, mutta siitä on vielä pitkä matka parhaille lintupaikoille. Parhaille paikoille pääseminen ilman venettä vaatii hieman viitseliäisyyttä ja kävelyä, muuta niinpä havainnotkin maistuvat sitä ansaituimmilta.
Lahden länsilaidalle voi yrittää kävellä Knåpnäsin kylältä pohjoiseen suuntautuvan peltotien kautta. Metsäpellon ja lahden välissä on hiljalleen umpeutuva aukko, josta vielä näkee lahdelle. Myös pohjoisempaa suuntautuu peltotie jokisuuta kohti Närpiön lakeuden viimeisten peltojen reunalta lähtien.
Närpiön pohjoisrajalla sijaitseva Blacksögrundetin saari tarjoaa mahdollisuuden tutustua saariston pesimälinnustoon ja merellä muuttaviin lintuihin manneryhteyden kautta. Saari on lähes avomeren laidalla, ainoastaan pari luotoa on hieman kauempana. Saari on Merenkurkun eteläpuolella lähin paikka, jossa aikaista kevätmuuttoa pääsee seuraamaan mantereelta. Niinpä vaasalaisetkin käyttävät tilaisuutta hyväksi.
Närpiön pohjoisosissa meri jäätyy umpeen joka vuosi. Niinpä kevät saapuu tänne selvästi myöhemmin kuin Suupohjan eteläosiin Siipyyhyn. Kevätmuuttajien lukumäärätkään eivät ole enää yhtä suuria kuin Siipyyssä ja Skaftungissa. Silti paikalla on hyvät edellytykset havaita hyviä muuttomääriä ja myös vähälukuisempia lajeja kuten jääkuikkia.
Kevään ja kesän edistyessä myös pesimälinnusto tarjoaa katsottavaa. Lähiluodoilla pesivät kihut ja räyskät. Lisäksi matalilla rannoilla viihtyvät sorsat, koskelot, hanhet ja kahlaajat. Saaren rehevistä kosteikoista voi löytyä myös yölaulajia. Myös syksyllä saari voisi tarjota hyviä havaintoja, mutta syysretkeily on ollut melko vähäistä.
Havainnointi on jäänyt kokonaan vaasalaisten harteille. Paikalta on löytynyt muutama todellinen herkkupala hyvien merilajien lisäksi. Havaintojen parhaimmistoa edustavat mm. kääpiökerttu ja kaksi siperiankurmitsaa.
Ajo-ohje: Avoimen meren rannalle pääsee kääntymällä vanhalta rantatieltä Töjbyn kylästä Blacksnäsiin, josta edelleen kalasataman kautta Blacksögrundetin tielle. Saaressa hyvälle paikalle pääsee ajamalla esimerkiksi Grynnvägenin päähän. Saaressa on runsaasti mökkejä, joten etenkin kesäaikaan paikalla käydessä tulee muistaa huomaavaisuus mökkiasukkaita kohtaan.
Närpiön saaristosta etenkin Kaldonskär ansaitsee tulla mainituksi saaristolinnuston pesimäalueen.
| Etusivu
| Hakemisto
|