Jurvan ja Laihian alueilla sijaitseva Leva- ja Kuuttonevan alue on laaja suojeltu suoalue. Alueen soissa on aapa- ja kohosuotyyppisiä soita ja soiden keskellä on melko laajoja metsäsaarekkeita. Etenkin alueen suolinnusto on runsas ja monipuolinen. Soiden linnusto tunnetaan melko hyvin.
Laskennoissa soilta on löydetty noin 60 pesivää lajia. Alueen runsaimmat lajit ovat niittykirvinen, keltavästäräkki ja liro. Seuraavina ovat kapustarinta, metsäkirvinen ja pajulintu. Vesilintujen määrä on melko vähäinen.
Petolintuja alueella tavataan useita; suopöllön ja sinisuohaukan ollessa tyypillisimpiä lajeja hyvinä myyrävuosina. Alueen riekkokanta on vahva. Pesiviä kurkia alueella ei ole kovin runsaasti, mutta alueella liikkuu pesimättömien kurkien parvia.
Kahlaajista alueella pesii runsaasti suokukkoja, pikkukuoveja ja muutama jänkäkurppakin on kelpuuttanut suoalueen pesimäpaikakseen. Altaan ansiosta useat lokit ja tiirat pesivät myös suon puolella, joskin parimäärät ovat vähäisiä. Varpuslintuja alueella on runsaasti, koska metsäsaarekkeet tarjoavat niille pesimäpaikkoja. Syksyllä soilla levähtää suuria hanhiparvia.
Neva-aluelle avautuvat parhaimmat näkymät suo- ja allasalueen rajamailla sijaitsevasta lintutornista.
Kivi- ja Levalammen tekojärvi
Kivi- ja Levalammen tekojärvi on nevojen tavoin suurimmaksi osaksi Laihian puolella. Altaan säännöstelyväli on varsin laaja, jolloin kuivaan aikaan huomattava osa altaasta on paljaana. Altaan pohjoisosa on kokonaan Levanevan länsiosan päällä.
Niinpä altaan pohjoispäähän on syntynyt noin 150 ha turvelauttoja. Myös altaan keskiosissa sekä itä- ja länsirannan tuntumassa on paljon pintaan nousseita rahkasaaria.
Linnusto on runsaimmillaan altaan pohjoispäässä, jossa liikkuminen on vaikeaa. Altaalla pesii noin 50 lajia. Altaan linnustossa on runsaasti vesi- ja lokkilintuja. Perussorsien lisäksi pesiviä ovat mm. perusuikut ja lapasorsa.
Runsaslukuisimmat kahlaajat ovat suokukko, taivaanvuohi, liro ja rantasipi. Naurulokkeja altaalla pesii lähes 200, muiden lokkien määrän jäädessä muutamaan kymmeneen. Varpuslinnuista runsaslukuisimmat ovat niittykirvinen ja keltavästäräkki. Arvokkaimpia pesimälajeja ovat jouhisorsa, joutsen, vesipääsky, ruskosuohaukka, liro, jänkäkurppa, punajalkaviklo ja pikkulokki.
Allas on myös muuttolintujen suosiossa sekä keväällä että syksyllä. Havainnointi on muuttoaikoina ollut varsin vähäistä, mutta
satunnainenkin havainnointi on tuottanut runsaasti havaintoja metsähanhista, joutsenista, isokoskeloista ja muista sorsa- ja kahlaajalajeista (esim. sirrejä). Allas on otollinen paikka
myös harvinaisuuksien etsimiseen. Altaalla on havaittu mm. valkosiipitiira.
Linnustoltaan rikkaimman alueen, pohjoisosan, hallitsee hyvin altaan itärannan tuntumassa sijaitsevasta lintutornista.
Ajo-ohje: Jurvan keskustasta ajetaan runsaat 6 kilometriä Vaasaa kohti (tie 685), josta kääntyy tie Laihialle (nro 687). Tietä ajetaan noin 3 kilometriä, josta kääntyy viitan osoittama tie oikealle. Tie kiertää altaan etelälaidan patopenkereen kautta itärannalle. Tie päättyy altaan puolivälin tuntumaan noin kuuden kilometrin jälkeen. Parkkipaikalta on noin puolen kilometrin kävelymatka lintutornille, josta avautuvat laajat näkymät altaan pohjoisosiin ja Levanevalle.
Runsaan neliökilometrin laajuinen järvi on kunnostettu 1980-luvulla virkistyskäyttöön. Järvelle on istutettu lohia, joita kalasääsket käyvät ajoittain saalistamassa. Järven pohjois- ja osin länsirantaa reunustaa pato.
Järvi on tyypiltään karuhko. Pesivä linnusto on keskittynyt länsi- ja eteläosiin. Pesiviä lajeja ovat tavallisimpien vesilintujen ja kahlaajien lisäksi esimerkiksi valkoviklo. Syysmuutolla lokakuussa järvellä levähtävät allit ja mustalinnut. Pohjoiseen laskevassa purossa on talvella koskikaroja.
Ajo-ohje: Järvelle pääsee Jurvan keskusta ajamalla 3 kilometriä Kauhajoelle päin, jolloin järvi jää tien oikealle puolelle.
Jurvanjärvi on Jurvan keskustan länsipuolella sijaitseva peltoalue ja Luoto etelä-pohjoissuuntaisen peltoalueen halkaiseva metsävyöhyke Jurvan taajaman tasolla. Jurvanjärvellä tavataan runsaasti peltolintuja ja muuttoaikoina levähtäviä vesilintu- ja kahlaajaparvia. Pelloilla on nähty jopa viidensadan yksilön hanhiparvia. Mukana saattaa olla lyhytnokkahanhia ja muita pikkuharvinaisuuksia. Talvella rikkaruohopelloilla on tavattu mm. vuorihemppo.
Ajo-ohje: Alueen läpi juokseva suuren laskuojan molemmilla puolilla kulkee peltotie, jotka on GT-kartassa merkitty mustin viivoin. Näille teille pääsee pohjoisesta (Jurvan keskustasta) tultaessa Luodontien kautta. Sillan länsipuolinen tie on kunnoltaan parempi. Etelästä tultaessa alueelle pääsee useita teitä Järvenpäästä tai Tupenkylästä. Kannattaa suunnistaa keskelle peltoaluetta, niin laskuoja löytyy varmasti.
Jurvan länsiosissa sijaitseva allikkoinen Lamminneva kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Neva on vajaan parin neliökilometrin laajuinen. Pesimälajeja ovat esimerkiksi tukkasotka, riekko, kurki, kapustarinta, kalalokki ja naurulokki. Muuttoaikana nevalla tavataan punajalkavikloja ja metsähanhia.
Ajo-ohje: Neva sijaitsee Närvijoen ja Metsäkylän välisen tien varressa suunnilleen kylien puolivälissä.
| Etusivu
| Hakemisto
|