Kristiinanseudun lintumiesten keskuudessa petolinnut ja pöllöt ovat kauan olleet erityisen mielenkiinnon kohteena. Kun nykyään kilpaillaan "pinnoista", eli havaittujen lintulajien lukumääristä, Kristiinassa ja Närpiössä keskusteltiin ennen vanhaan linturengastajien keskuudessa siitä, kenelle tietyn petolinnun reviiri "kuuluu".

Varsin harmilliselta tuntui, jos joku kilpaileva vaasalainen rengastaja ehti ensimmäisenä rengastaa petolinnun poikasia Närpiössä tai vastaavasti, jos porilaiset rengastajat joskus tunkeutuivat Kristiinankaupungin eteläosiin. Tämän alueen pesäthän "kuuluivat meille", ja jokainen "varastettu" poikue vaikutti kielteisesti paikallisten rengastajien vuositilastoihin. Ei silloin puhuttu siitä, mitä oli nähty vaan siitä, mitä oli rengastettu.

Minäkin kasvoin tässä ilmapiirissä, jossa petolinnut ja pöllöt olivat muita lintuja mielenkiintoisempia, tai "tärkeämpiä". Korpit sentään kelpasivat rengastajille, koska nekin pesivät isoissa risupesissä petolintujen tapaan. Lisäksi ne syövät lihaa, ja ovat metsissämme suhteellisen harvalukuisia.

Aina sodasta lähtien petolintujen rengastus on ollut Kristiinanseudun lintumiesten keskuudessa suuressa suosiossa. Kun kanahaukan poikueeseen kuului poikkeuksellisesti viisi poikasta, rengastaja saavutti melkein nirvanan. Kuvassa rengastajaveteraani Ivar Hagbackin rengastama kanahaukanpoikue Tiukasta 1980-luvulta. Kuva: Bo-Göran Lillandt.

Ei siis ole sattumaa, että ensimmäisen muistiinpanovihkoni sivuilla 1-3 esiintyy vain pöllöjä ja petolintuja! Helmipöllö, varpuspöllö ja kanahaukka olivat mukana heti alusta lähtien. Vihkossa mainittiin tarkasti myös paikkoja, joissa pöllöjä ei kuultu pöllöretkellä. Pääsääntöisesti muistiin ei ole kirjoitettu, kun vähemmän tärkeitä lintuja on jäänyt havaitsematta.

Vasta sivulla neljä päästiin biologian lehtori Nils Fritzénin kanssa ensimmäiselle kuukkeliretkelle. Olin käynyt aiemminkin veljeni Harryn kanssa kuukkelimetsässä, mutta näistä metsäretkistä ei ole muistiinpanoja. Ne eivät siitä syystä ole osa kuukkelitutkimusta, vaan pelkästään lapsen ajanviettoa.

Hiihtolomasta tuli kuukkeliloma

Ensimmäinen kuukkeliretkeni oli siis sunnuntaina 4.3.1979, jolloin hiihtoloma oli juuri alkamassa. Mielenkiintoista kyllä, tämä opettajan ja oppilaan yhteinen loma-ajan luontoretki on vaikuttanut oppilaan tulevaisuuteen ja työuraan enemmän kuin mikään koulupäivä koskaan. Tästä alkoi harrastus ja työura, joka on kestänyt elämän myllerrykset 30 vuoden ajan. Muut koulussa opitut asiat ovat jääneet selvästi vähemmälle huomiolle.

Vuonna 1979 Suupohjan metsälinnustoon vaikutti paljon kaksi edellisenä vuonna tapahtunutta ilmiötä. Ensinnäkin vuonna 1978 kuusella oli poikkeuksellisen runsas siemensato. Toiseksi, myöhään syksyllä alueellemme osui erittäin kova myrsky, joka sai aikaan paljon tuhoa metsissä, joiden puissa roikkui valtava käpysato. Kuukkelitutkimusalueella myrsky oli paikoitellen kaatanut jokseenkin kaikki puut laajoilla alueilla aiempien hakkuuaukkojen reunoissa.

Ensimmäisen iltapäiväretkemme aikana näimme odotusten mukaisesti runsaasti käpylintuja. Myös urpiaisia oli keväällä 1979 tavallista enemmän. Olen elämäni aikana nähnyt vain kaksi urpiaisen pesää Suupohjan alueella, ja molemmat löytyivät keväällä 1979.

Kuukkeleita emme päivän aikana havainneet. Dramaattisin muistoni liittyykin Nils Fritzénin käyttämään autoon. Kun hänen vakioautonsa oli korjauksessa, hän oli saanut lainaksi vanhan dieselauton autokorjaamon omistajalta. Auton erikoisuuksiin kuului, että moottori suostui helposti pysähtymään, mutta käynnistyminen oli suuren vaivan takana hehkutuksineen.

Muistan hyvin, kun auton moottori pysähtyi keskellä metsäautotietä, eikä meinannut lähteä uudestaan käyntiin. Takaa tuli tietenkin juuri silloin kiireinen auto, joka halusi päästä ohi. Tästä tapahtumasta ei ole mainintaa muistiinpanovihkossa, enkä muista varmuudella minä päivänä tämä tapahtui ensimmäisen kuukkeliloman aikana.

Teknisistä vaikeuksista huolimatta päivän aikana vietiin maastoon rasvaruokintoja 13 vanhalle kuukkelireviirille jo vakiintuneella tutkimusalueella Kristiinankaupungin ja Närpiön rajalla, Tiukan, Piolahden ja Karilan kylien metsissä. Ruokinnat laitettiin vakiopaikoille pääasiallisesti metsäautoteiden varsille kuukkelille sopiviin vanhoihin kuusivaltaisiin metsiin.

Ruokintojen sijainnit olivat ensisijaisesti Nils Fritzénin valitsemat, mutta kaikilla oli aiempina vuosina tehty kuukkelihavaintoja. Nils Fritzén ja Harry Lillandt olivat vuosina 1975-1978 löytäneet tutkimusalueelta yhteensä 11 kuukkelinpesää, joten kuukkelin elinympäristövaatimukset olivat jo silloin aika hyvin tiedossa.

Tämän päivän jälkeen vihkoon kertyi muistiinpanoja kuukkelimetsästä hiihtoloman jokaisena päivänä. Kun ensimmäinen kuukkeliloma loppui 11.3.1979 olin jo sivulla 30. Petolinnut ja pöllöt olivat tietysti vielä teksteissä mukana, mutta kuukkeli valloitti jo tässä vaiheessa pääroolin. Pysyvästi.

Metsän muutos 30 vuodessa

Kun tasan 30 vuotta oli kulunut tästä kuukkelitutkimuksen merkkipäivästä menin katsomaan miltä 1970-luvun kuukkelimetsät näyttävät nykyään. Muistiinpanojen ja omien mielikuvieni perusteella pystyin aika hyvin löytämään ne paikat, joille laitoimme ruokintoja vuonna 1979.

Vaikka 4.3.2009 oli harmaa, jossakin määrin jopa sumuinen päivä, päätin ottaa näistä paikoista valokuvia julkaistaviksi tämän juhlakirjoituksen yhteydessä. Kaikille 13 reviirille en yhden päivän aikana ehtinyt valokuvaamaan, ja sen vuoksi muutama alla olevista kuvista on otettu seuraavana päivänä (5.3.2009).

Alla olevat kuvat edustavat sekä kuukkeliprojektin historiaa että tulevaisuutta. Ne ovat nimittäin ensimmäiset kuukkeliprojektini puitteissa otetut digikuvat, jotka ovat syntyneet projektin uudella Nikon D300-järjestelmäkameralla. Kuvankäsittelyn taidoissa on vielä paljon hiottavaa, mutta jo nyt on saatu aikaan kuvia, joissa mäntytaimikko erottuu selvästi vanhasta kuusikosta. Tästä on hyvä jatkaa digikuvaajan uraa.

Digitekniikan käyttöönotto on minulla kestänyt kauan. Testattuani uutta tekniikkaa uskon vahvasti, että tämä fantastinen tekniikka antaa ennennäkemättömät mahdollisuudet välittää monipuolista tietoa kuukkeliprojektista eteenpäin kaikille kuukkelin kohtalosta kiinnostuneille.

Haluan tässä yhteydessä myös kehottaa muita luonnosta kiinnostuneita kuvaamaan tavanomaisia tilanteita ja paikkoja luonnossa nyt kun kuvaaminen on periaatteessa ilmaista. Jo kymmenen vuoden päästä on mielenkiintoista mennä samaan paikkaan ja vanhan valokuvan avulla vertailla miten luonto on muuttunut.

Luonto muuttuu melkein aina yllättävän paljon, vaikka muistikuvamme mukaan se on aika samannäköinen kuin edellisenä vuonna. Tieto siitä, minkänäköinen paikka oli 10 vuotta aikaisemmin on paljon huonommin muistissa, kun muutokset on nähty vuosittain pienin askelin.

Alla siis kuvatodisteita Suupohjan alkuperäisen tutkimusalueen 1970-luvun kuukkelireviirien nykytilanteesta. Kaikki kuvat on otettu paikoista, joihin 4.3.1979 laitettiin ruokinta kuukkelille sopivaan vanhaan kuusivaltaiseen metsään.

Reviiri A, Tiukka

Tämän reviirin ruokinta oli vuonna 1979 vanhan Myrkyntien varrella. Nykyään tie on suoristettu ja siirretty vanhan ruokinnan kohdalla. Lisäksi vanha kuusimetsä on hakattu paljaaksi. Rajun muutoksen seurauksena vanhan ruokintapaikan sijainnin tunnistaminen oli vaikeaa. Ruokinta oli kuitenkin kuvassa olevan tuoreen hakkuun alueella.

Reviiri B, Tiukka

Tätä ruokintaa siirrettiin jo monta vuotta sitten pari sataa metriä metsäautotietä pitkin, kun kuusimetsä vanhan ruokinnan kohdalla hakattiin osittain paljaaksi. Pieni palsta vanhaa metsää on kuitenkin vielä pystyssä vanhan ruokintapaikan lähellä. Tässä jäljellä olevassa metsässä on aivan tien varrella silmiinpistävän runsaat naavaesiintymät kuusissa.

Reviiri C, Tiukka

Vanhan ruokinnan kohdalla on uusi, iso avohakkuualue, ja sen ympärillä useita muita hakkuualueita. Vanhaa kuusikkoa on ruokinnan lähialueilla jäljellä aivan vähän.

Reviiri D, Tiukka

Tälle reviirille laitettiin 1979 kaksikin ruokintaa. Toinen oli lähellä tietä ja toinen muutaman sadan metrin päästä tieltä. Alueella on hiljattain hakattu paljaaksi useita rinnakkaisia metsäpalstoja. Soittamalla keskimmäisen palstan omistajalle sain kuitenkin selvitettyä, missä päin hakkuualuetta vanhat ruokinnat olivat. Ensimmäisen ruokinnan kohdalla metsä on hakattu paljaaksi ja toisen ruokinnan kohdalla on jäljellä kapea, läpinäkyvä metsäalue ja tuoreita avohakkuita molemmin puolin.

Reviiri E, Tiukka

Tämän reviirin ruokinta on pysynyt samassa paikassa 1970-luvulta nykypäivään asti. Kuukkelille sopiva tiheä kuusikko on säilynyt varsin muuttumattomana.

Reviiri G, Tiukka

Tämän reviirin ruokinta on jossakin vaiheessa siirretty toista sataa metriä, vaikka metsä onkin säilynyt varsin muuttumattomana 1970-luvulta nykypäivään asti.

Reviiri K, Piolahti

Metsä, jossa ruokinta oli, hakattiin paljaaksi syksyllä 2008, ja kannotkin on revitty irti ja laitettu kasoihin. Aiemmin tässä paikassa on ollut useita kuukkelille sopivia metsäpalstoja vierekkäin, mutta nyt hakkuun kohteena oli lähialueen viimeinen kuusikko. Sen myötä tien reunasta avautuu laaja avoalue, jonka eri osissa kasvaa eripituisia männyntaimia.

Reviiri L, Piolahti

Tällä reviirillä pidettiin aikoinaan ruokintoja kahdessa paikassa, koska kuukkelit suostuivat huonommin vierailemaan tien varrella olevalla ruokinnalla. Toinen ruokinta oli keskellä metsää muutaman sadan metrin päässä tieltä, enkä muistiinpanojen avulla pystynyt selvittämään paikan tarkkaa sijaintia. Molemmat ruokinnat olivat kuitenkin alueella, jossa metsä on pysynyt hakkaamattomana. Tien varrella oleva järeä kuusimetsä (kuvassa), jossa ruokinta on kaikkina vuosina pidetty, on kuitenkin liian järeäkasvuinen ja rehevä kuukkelin elinympäristövaatimuksiin nähden.

Reviiri M, Piolahti

Tältä reviiriltä löytyi 1970-luvulla pari kertaa kuukkelin pesä aivan läheltä metsäautotietä ja sen varrella pidettyä ruokintaa. Metsä on sittemmin hakattu paljaaksi ruokinnan kohdalla (kuva) ja myös erittäin laajalla alueella sen ympärillä. Tämä reviiri oli tutkimusalueemme ensimmäisiä, jossa hakattiin käytännössä kaikki kuukkelille sopivat kuusikot paljaaksi jo 1980-luvulla.

Reviiri N, Piolahti

Ruokintapaikka oli tällä reviirillä 1970-luvulla sijoitettu muutaman sadan metrin päähän metsäautotieltä. Metsässä tapahtuneiden muutosten takia minulla oli vaikeuksia löytää tarkka paikka, mutta todennäköisesti se oli kuvassa olevan kapeahkon metsäpalstan reunassa, metsäojan vieressä. Toisella puolella ojaa on nykyään laaja avoalue, jossa kasvaa mäntytaimia.

Reviiri O, Piolahti

Tämä ruokinta on ollut miltei samassa paikassa 1970-luvulta nykypäivään asti. Juuri ruokinnan kohdalla kuukkelille sopiva kuusikko on säilynyt varsin muuttumattomana, mutta naapuripalstoilla on erittäin laajoja viime vuosina hakattuja avoalueita.

Reviiri T, Karila

Tässä tapauksessa ruokinta on ollut koko ajan samassa, varsin komeassa ja rehevässä kuusivaltaisessa tukkimetsässä. Kuukkelin elinympäristövaatimuksiin nähden metsä on liian järeärunkoinen, ja reviirin pesäpaikka olikin aikoinaan enemmän korpikuusikkoa muistuttavassa metsässä puolen kilometrin päässä tiestä.

Reviiri U, Karila

Vanhan ruokinnan kohdalla metsä on jo useita vuosia sitten hakattu paljaaksi, ja tilalle on tullut kuvassa oleva mäntytaimikko. Toisella puolella metsäautotietä on vielä jäljellä vanhaa kuusikkoa.

Tällaisiksi alkuperäisen tutkimusalueemme vanhat kuusikot ovat muuttuneet 30 vuodessa. Nämä esimerkit ovat siis pääasiallisesti kuukkelitutkijoiden valitsemista kuusimetsistä, joihin laitettiin ruokintoja yhden päivän aikana kevättalvella 1979.

Kuukkelin juhlavuoden aikana palaan vielä siihen, miten kuukkelin vuosien aikana valitsemille pesämetsille on käynyt. Palaan tietenkin myös siihen, miten kuukkelit ovat metsän muutoksiin reagoineet tällä alkuperäisellä tutkimusalueella. Muilta tutkimusalueilta on tietoa korkeintaan parinkymmenen vuoden ajalta.

Tiukassa 7.3.2009

Bo-Göran Lillandt

bo-goran.lillandt(at)pp.inet.fi

Kuukkelisivulle

| Etusivu | Hakemisto |