Kiinnostukseni luontoon alkoi varhaisessa lapsuudessa ja harrastukseni oli ensimmäisten vuosikymmenten aikana varsin monipuolinen. Linnut, kasvit, sienet ja kaikki muutkin eläimet kiinnostivat kovasti jo ala-asteen kolmannella luokalla. Sain lahjaksi ja ostin itselleni suuren määrän luontokirjoja ja opin niiden avulla paljon uutta mielenkiintoista luonnosta. Valokuvasin 1970- ja 1980-luvuilla monen vuoden aikana miltei kaikkea, mitä luonnossa eteen tuli. Ollessani vielä 10-vuotias tein 31.3.1978 ensimmäiset havaintoluettelot Tiukkaan saapuneista muuttolinnuista. Siinä vaiheessa en vielä ollut aktiivisesti mukana kuukkelitutkimuksessa, joka oli aloitettu pienessä mittakaavassa Tiukan ja Piolahden metsissä biologian lehtori Nils Fritzénin ja veljeni Harry Lillandtin toimesta jo vuonna 1974.

Viisas helmipöllö pesäkolossaan Tiukassa. Kuva: Bo-Göran Lillandt.

Vasta seuraavana talvena, tarkemmin ottaen 17.2.1979, tein "tutkijan urani" ensimmäiset muistiinpanot, joihin kirjattiin muutakin tietoa kuin pelkkiä lajiluetteloita. Bongarin elämä muuttui jo silloin tutkijan elämäksi. Pelkkä pinnojen keruu ei silloin enää riittänyt, vaan kiinnostuin myös lintujen elämäntavoista sekä lajien keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa.

Tarkan tutkijan malliesimerkkiä näytti lehtori Nils Fritzén, joka on kirjoittanut muistiinpanoja luontohavainnoista 1940-luvulta lähtien. Minäkin kirjoitin sitten saman mallin mukaan muistiinpanoja samantyyppiseen pieneen vihkoon aiemmin mainitusta päivästä lähtien. Välillä havainnointi on ollut varsin laajamittaista mutta onhan toiminnassa ollut pieniä taukojakin vuosien kuluessa. Viime vuosina vihkoihin on kirjattu melkein vain kuukkelihavaintoja. Vihkoja on sittemmin täydennetty jatkuvalla sivunumeroinnilla, joka tällä hetkellä on edennyt sivulle 11 539 saakka.

Pöllöt 1979 ja 2009

Pitkän muistiinpanosarjan ensimmäisen sivun ensimmäiseksi havainnoksi on kirjattu "aika kaukana oleva" helmipöllö, joka kuultiin kotipihaltamme Tiukassa 17.2.1979 keskellä yötä klo 01.15, jolloin oli 20 astetta pakkasta. Saman päivän illalla lähdimme veljeni Harryn kanssa pöllönkuunteluretkelle Kristiinankaupungin kantakaupungin lähellä oleville, jo silloin hyvin tunnetuille pöllöpaikoille. Lisää pöllöjä emme silloin kuulleet, vaikka kävimme kuuntelemassa useammalla sen ajan parhaimmalla pöllöpaikalla, eli muun muassa paikallisilla kaatopaikoilla.

Helmikuun 16.-17. päivänä 2009 tein kuukkelitutkimuksen juhlavuoden kunniaksi nostalgisen pöllöretken samoille paikoille kuin tasan 30 vuotta sitten. Pakkasta oli nyt 18 astetta, joka on koko talven huippulukemia tällä seudulla. Ilmaston lämpenemisestä viime 30 vuoden aikana ei siis saatu selviä todisteita, jos tarkastelee tilannetta juuri kyseisenä päivänä! Ennakkotietojen mukaan alueellamme vallitsee tänä talvena myyrähuippu, joten pöllöjä on kuultu tavallista enemmän eri puolilla Suupohjaa.

Viiden tunnin ajan kuljin vanhasta pöllöpaikasta toiseen. Kävin entisillä kaatopaikoilla, muutamalla vanhalla helmipöllöreviirillä ja muilla kaupungin lähellä sijaitsevilla lehtopöllö- ja huuhkajapaikoilla. Lopuksi lähdin vanhalle kotipihalleni Tiukkaan, jossa minun oli oltava tasan 30 vuotta ensimmäisen helmipöllöhavainnon jälkeen, eli 17.2. klo 01.15.

Vasta neljännellä pysähtymispaikalla ihan kantakaupungin tuntumassa huusivat ensimmäiset pöllöt klo 22.40. Pian kuului jopa kaksi lehtopöllökoirasta, yksi naaras sekä huuhkaja samasta paikasta eri suuntiin! Tässä olikin pääosa yön saldosta - yhdessä paikassa ihan ihmisasutuksen reunalla. Toisessa kaupungin lähellä olevassa lehtopöllön vakioreviirissä kuului myös hieman epävarma lehtopöllö. Kaupungin muut äänet häiritsivät kuuntelua, ja todennäköinen lehtopöllö hiljeni hetken päästä.

30-vuotisjuhlahelmipöllö

Kello yksi yöllä uuden päivän puolella pääsin varsin jäähtyneenä takaisin sinne mistä aloitin lintututkijan urani, eli vanhalle kotipihalleni Tiukassa. Hiljaista oli. Tartuin nauhuriin ja soitin helmipöllön ääniä nauhalta. Hetkisen kuluttua häämötti pimeydessä lentävä helmipöllö, joka jäi istumaan tienvarressa olevan koivun oksalle muutaman metrin päässä edessäni! Istumapaikka oli tarkoin harkittu, koska juuri siinä suunnassa taivaalla oli runsaasti Närpiön valaistujen kasvihuoneiden heijastamaa valoa. Keinotekoisen valon ansiosta helmipöllön siluetti näkyi selvästi muuten pimeässä yössä.

Pian pöllö lensi hiljaisena takaisin itään päin, mistä se tulikin, ja ainutkertainen juhlatilanne oli ohi. Heti pöllön katoamisen jälkeen katsoin kelloa, ja se näytti 01.11. Totesin, että kuukkeliprojektin 30-vuotisjuhlahelmipöllö saapui bileisiin aika tarkasti, eli vain viisi minuuttia liian aikaisin! Klo 01.15 yön pimeys oli hiljainen, ja jatkoin matkaani seuraavaan paikkaan. Sielläkin huusi viirupöllö reviirillään, jossa se pesi pöntössä sekä 1970-luvulla että vuonna 2008. Maailma on tältä osin ennallaan.

Kun tulin uudestaan kotipihani ohi klo 02.10, helmipöllö huusi perinteisellä tavalla, mutta toiseen suuntaan kuin 1979. Lisää pöllöjä en sen jälkeen havainnut. Ehdin retkeni aikana pysähtyä 16 paikassa, ja pöllöjä oli "vain" neljässä. Todennäköisesti kova pakkanen verotti pöllöjen aktiivisuutta, koska myös aiemmin tänä talvena kuultuja pöllöjä eivät olleet nyt äänessä.

Kaatopaikan läheisyydessä pesivät huuhkajat ruokkivat aikoinaan poikasensa pitkälti rottadieetillä - niin kauan kuin rottia oli saatavilla. Pesältä löytyi runsaasti todistusaineistoa siitä, missä vanhemmat kävivät saalistamassa. Kuva: Bo-Göran Lillandt.

Pöllöjen eliniästä

Näiden pöllöjen esiintyminen samoilla paikoilla kuin 1970-luvulla herättää tietenkin kysymyksen, voiko samat yksilöt vielä olla elossa? Hain vastausta kysymykseen Rengastajan vuosikirja 2008 -nimisestä julkaisusta, jonka julkaisija on Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimisto. Julkaisun ikäennätystaulukosta löytyy seuraavat tiedot Suomessa rengastettujen pöllöjen ennätyslöydöistä:

Huuhkaja 26 v, 7 kk, 2 pv
Lapinpöllö 14 v, 2 kk, 7 pv
Viirupöllö 23 v, 10 kk, 13 pv
Lehtopöllö 18 v, 10 kk, 9 pv
Sarvipöllö 17 v, 8 kk, 24 pv
Suopöllö 13 v, 11 kk, 21 pv
Hiiripöllö 6 v, 0 kk, 29 pv
Helmipöllö 14 v, 11 kk, 8 pv
Varpuspöllö 5 v, 11 kk, 21 pv

Ottaen huomiooon kuinka laajoja rengastusaineistoja on olemassa, voidaan näiden tietojen valossa pitää varsin epätodennäköisenä sitä, että niin pieni pöllö kuin helmipöllö eläisi edes 20 vuotta. Isot pöllöt, kuten huuhkaja ja viirupöllö voivat näköjään poikkeustapauksissa saavuttaa 25-30 vuoden iän.

Todennäköisintä kuitenkin on, että kaikkien reviirien omistajat ovat vaihtuneet 1970-luvun jälkeen ainakin kerran ja luultavasti monta kertaa. Uudet pöllösukupolvet ovat kuitenkin omassa reviirin valinnassaan arvostaneet samojen reviirien ominaisuuksia kuin 1970-luvulla, vaikka alueet ovatkin muuttuneet siltä ajalta rajusti.

Metsäluonnon muutos ja sen vaikutus pöllöihin

Tuoreen pöllöretkeni aikana totesin, että pöllöillekin merkittävin ympäristön muutos on vanhojen metsien väheneminen sekä avohakkuiden ja taimikoiden raju lisääntyminen metsämaisemassa. Pöllöjen kannalta nämä muutokset eivät kuitenkaan ole niin yksiselitteisesti kielteisiä kuin esimerkiksi kuukkelille.

Monet pöllöt pesivät metsänreunoissa, ja avohakkuut sekä taimikot antavat hyvät edellytykset myyräkantojen kasvamiselle. Pöllöjen saalistusalueet ovat siis laajempia kuin koskaan, samalla kun tiettyjen lajien pesintämetsät ovat vähentyneet. Yksittäiset avohakkuualueille jätetyt puut kuolevat usein pystyyn, ja kunhan tikat ovat ehtineet tehdä työnsä, näistä puista tulee pöllöille sopivia kolopuita. Metsänomistaja, joka haluaa suojella taimikkoaan myyrätuhoja vastaan, voi helpottaa tilannetta ripustamalla pöllöille sopivia pesäpönttöjä.

Metsänhakkuiden vaikutus pöllöihin vaihtelee paljon lajista toiseen, eikä minulla ole tiedossani tarkempaa kuvaa metsätalouden erilaisista vaikutuksista pöllökantoihin. Kun Suupohjan alueella on kerran varsin ahkerasti kerätty tietoa pöllöistä ja myös muista petolinnuista 1970-luvulta lähtien, olisi tämän arvokkaan tiedon pohjalta syytä tehdä laajempi analyysi metsätalouden vaikutuksesta myös muihin metsän lintuihin kuin kuukkeleihin.

Vanhalla kunnon kaatopaikalla oli rotille tarjolla ruokaa, ja huuhkajat nauttivat tilanteesta. Nykyään jätehuollon tilanne on toisenlainen, ja huuhkajat ovat yleisesti vähentyneet. Kuva Kristiinankaupungin Lålbyn kaatopaikalta 1980-luvulta. Kuva: Bo-Göran Lillandt.

Muuttunut jätehuolto vaikuttaa varsinkin huuhkajaan

Toiseksi tärkein muutos pöllöjen elinympäristössä viimeisen 30 vuoden aikana liittyy maataloudessa tapahtuneiden muutosten lisäksi ihmisten tapoihin käsitellä yhteiskuntajätteitä. Vuonna 1979 oli melkein joka kylässä Kristiinankaupungissa oma kaatopaikka. Kaatopaikoilla eli valtavia määriä rottia niin kauan kuin ne saivat vapaasti nauttia ihmisten tarjoamista ruokajätteistä. Lähes joka kaatopaikan läheltä löytyi myös ainakin yksi huuhkajareviiri. Huuhkajan reviirejä oli siihen aikaan Kristiinankaupungissa toistakymmentä.

Vuonna 1996 perustettiin Suupohjan alueelle jätehuoltoyhtiö Botniarosk, jonka toimialue on sama seitsemän kunnan alue, jossa mm. Suupohjan kuukkelitutkimus toimii. Huolellisesti järjestetyn jätehuollon seurauksena koko alueen kaikki vanhat kaatopaikat on lopetettu ja roskaantuneet alueet siistitty ja täytetty tarkasti. Tämän valtavan ympäristöinvestoinnin seurauksena on huuhkajan reviirejä jäljellä joka kunnassa vain yksittäisiä! Pieniä kotieläimiä pitävien tilojen katoaminen maaseudulta on myös vaikuttanut paljon rottien esiintymiseen alueellamme. Kun saaliita ei ole, ei myöskään ole saalistajaa.

Kolmas paikallinen elinympäristömuutos, joka pisti silmään lyhyen pöllöretkeni aikana, oli Närpiön valaistujen kasvihuoneiden valtavat valoilmiöt, jotka näkyvät kymmenien kilometrien päähän valonlähteistä. Tämän vahvan valon vaikutusta pimeässä aktiivisiin lajeihin ei tietääkseni ole tarkemmin tutkittu. Tässäkin olisi mielenkiintoinen ja erikoislaatuinen tutkimusprojekti jollekin aktiiviselle lintuharrastajalle!

Näissä toisenlaisissa tunnelmissa Suupohjan kuukkeliprojekti ja sen 30-vuotisjuhlavuosi sai alkunsa. Kevään aikana palaan siihen, miten varsinaiset kuukkelityöt alkoivat.

Tiukassa, viisi kilometriä ensimmäisestä pöllöhavaintopaikasta 18.2.2009

Bo-Göran Lillandt

P.S. Otan mielelläni vastaan kommentteja tai lisätietoja näihin aiheisiin liittyen uuteen sähköpostiosoitteeseeni, joka on bo-goran.lillandt(at)pp.inet.fi.

Kuukkelisivulle

| Etusivu | Hakemisto |